Fortumissa kurinpalautuksen aika

Sähköyhtiö Fortumin pitäisi jakaa sähköverkosta saadut myyntivoitot pääomistajalleen valtiolle ja muille omistajille. Yhtiöllä ei yksinkertaisesti ole enää hyviä sijoituskohteita.

Profiilikuva
Blogit Nurkanvaltaaja
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Sähköyhtiö Fortumin pitäisi jakaa sähköverkosta saadut myyntivoitot pääomistajalleen valtiolle ja muille omistajille. Yhtiöllä ei yksinkertaisesti ole enää hyviä sijoituskohteita.

 

Sähköverkkojen jättikaupat ovat muotia. Osasyy on se, että myrskyjen takia verkkojen hoito on kallista ja niiden tuotto alittaa pörssiyhtiön tiukat tavoitteet.

Esimerkiksi tänään, 12, joulukuuta kello 15:30 Fortum ilmoitti asiakkailleen, että yhtiö varautuu jakeluhäiriöihin myrskypuuskien vuoksi illasta huomiseen keskipäivään asti.

Kaksi vuotta sitten sähköyhtiö Vattenfall myi verkkotoimintansa ja lämmönjakelunsa Suomessa Elenialle 1,54 miljardin euron kauppahinnasta. Elenian omistavat eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen ja pääomasijoittajat Goldman Sachs Capital Partners ja 3i Infrastructure.

Tänään, 12. joulukuuta pörssiyhtiö Fortum kertoi myyvänsä suomalaisen sähkönsiirtoverkkonsa Suomi Power Networks Oy:lle. Kauppahinta on  2,55 miljardia euroa ja myyntivoitto 1,8-1,9 miljardia euroa.

Ostajayhtiön pääosakkaat ovat australialainen First State Investments ja kanadalainen Borealis Infrastructure. Ne jakavat tasan 80 prosenttia uudesta yhtiöstä.

Vähemmistöomistajiksi jäävät suomalaiset eläkevakuutusyhtiöt Keva, 12,5 prosenttia, ja LähiTapiola Eläkeyhtiö, 7,5 prosenttia.

Ja lisää on tulossa. Fortumilla on arvokas sähköverkko esimerkiksi Ruotsissa.

 

Fortumin kauppa kuuluu kyseenalaisten yksityistämisten ja vastaavien järjestelyiden pitkään sarjaan. Sähköverkko on monopoli eli lupa painaa rahaa.

Kotimaisella yksityisellä pääomalla ei ollut mitään mahdollisuutta osallistua kauppaan. Jo verotus tekee mahdottomaksi pärjäämisen kilpailussa eläkeyhtiöiden ja ulkomaisten pääomasijoittajien kanssa.

Työeläkeyhtiö ei maksa veroa sijoitustuotoistaan. Myöskään ulkomainen pääomasijoittaja ei välttämättä maksa ollenkaan veroa Suomeen, kuten esimerkiksi lääkärifirma Attendon tapaus osoittaa.

Ostajayhtiö voi siis lainata kauppasumman ulkomaiselta osakkaaltaan ja maksaa sille 8-10 prosentin koron. Näin verkkoyhtiö välttyy näyttämästä verotettavaa voittoa. (Sähköverkkoihin sidotun pääoman maksimituotto on nimittäin 8 prosenttia.)

 

Valtio omistaa Fortumista 51 prosenttia. Siksi poliitikot ovat kiinnostuneita Fortumista. He ovat seuranneet tarkoin myös Fortumin verkkokauppoja jo ennen niiden toteutumista.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ehdotti lokakuussa, että Fortum myisi sähköverkkonsa valtion omistamalle ”Infra Oy:lle”. Keskusta kaavailee Infrasta valtion, eläkeyhtiöiden ja yksityisten omistamaa yhtiötä, joka erikoistuisi kansantalouden perusväylien ja –verkkojen omistamiseen.

Sipilän mielestä monopoliverkot ja markkinavoimat eivät sovi yhteen.

Kokoomuksen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori taas torjui Sipilän ajatuksen. Vapaavuori uskoo, että viranomaiskontrolli pitää jakelun hinnat kurissa. Myöskään omistajaohjauksesta vastaava ministeri Pekka Haavisto ei innostu verkkojen ostosta valtiolle.

 

Kuka on oikeassa? Se on empiirinen kysymys, joka ratkeaa ajan mittaan.

Pelkään kuitenkin, että Sipilä osuu tarkemmin.

Fortumin myyntitavara on sähkö. Käytännössä se on monopolihyödyke, jota koko kansa tarvitsee.

Siirtoverkko on vielä enemmän monopoli kuin sähköntuotanto. Sen hinnoittelulla ja investoinneilla on suuri vaikutus sähkön kuluttajahintaan.

Voidaan tietysti väittää Vapaavuoren tavoin, että viranomaiset ohjaavat verkkoyhtiön hinnoittelua. Suureen optimismiin ei ole kuitenkaan syytä. Yritysjohtajat ovat aina ovelampia kuin sääntelyvirkamiehet. Yhtiö pystyy kyllä keksimään perustelut, joilla siirtohintaa voi nostaa.

 

Juuri tällaisista syistä eduskunta halusi aikanaan säilyttää Fortumin enemmistön valtiolla vastoin virkamiesten tahtoa. Esimerkiksi Ruotsissa Vattenfall jäi kokonaan valtiolle.

Sähköverkko on niin olennainen osa Fortumia, että sen myynnin voi tulkita rikkovan eduskunnan antamaa mandaattia. Periaatteessa seuraava askel voisi olla se, että Fortum myisi yksitellen voimalansa yksityisille sijoittajille.

Vähän aikaa sitten Hampuri osti siirtoverkkonsa takaisin Vattenfallilta. Suomi olisi voinut tehdä nyt samalla tavalla, tai jättää ainakin 51 prosenttia Fortumin verkoista valtiolle.

Valtiolliseen omistamiseen tietysti liittyy tehokkuusongelmia, mutta ne ovat tässä tapauksessa pienempi paha kuin sijoittajien omistaman verkkoyhtiön perimä ylihinta.

Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että valtio olisi pakottanut Fortumin pitämään verkkotoimintansa.

 

Toimitusjohtaja Tapio Kuula kertoi tiedotustilaisuudessa, että Fortumia kiinnostaa Ranskan vesivoima, johon myyntivoiton voisi sijoittaa. Kuulan mukaan Fortum miettii investointikohteena myös Intiaa, erityisesti maan aurinkoenergiaa ja yhdistettyä höyryn- ja sähköntuotantoa. Yhtiöllä on jo ennestään voimala Intiassa.

Luetaanko Fortumissa talouslehtiä? Yhä suurempi joukko asiantuntijoita arvelee, että pitkään matalina pysyvät korot synnyttävät kuplia muuallekin kuin Lontoon kiinteistöihin.

Niin voi käydä myös Ranskan vesivoimalle, jos se tulee huutokauppaan. Aikooko Fortum kärrätä suomalaisten veronmaksajien rahoja Ranskaan samaan tapaan kuin Sonera aikanaan Saksaan?

Toivottavasti pääomistaja valvoo haukan tavoin Fortumin investointeja. Yritysten johto  haluaa usein rakentaa imperiumeja. Omistajan velvollisuus on rajoittaa johdon megalomaniaa.

Järjellisiä investointikohteita ei ole. Tai voisi olla, jos Fortum saisi luvan rakentaa ydinvoimalan. Sellaista lupaa se ei kuitenkaan näillä näkymin saa.