Blogit

Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

”Finanssiliitto”, ”palomuuri” ja muita tolkuttomia taloustermejä

Blogit Nurkanvaltaaja 12.12.2011 07:31
Kustaa Hulkko
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

symbolikuva eurostaTänään, 9. joulukuuta 2011, EU:n huippukokouksen päivänä, eletään ehkä unionin historian tärkeimpiä hetkiä.

Näin ajattelee ainakin komissaari Olli Rehn, joka sanoi 30. marraskuuta, että EU:lla on kymmenen päivää aikaa pelastaa euro.

On jännittävää tarkkailla huippukokouksessa Ranskan toimintaa. Jos kriisiä ei saada hallintaan, seuraavaksi vaikeuksissa on juuri Ranska. Maan julkinen velka on ensi vuonna 89 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se on euroalueen kuudenneksi heikoin luku.

Joskus kuulostaa siltä, että Ranska laulaisi Saksan kanssa samaa talouskurin virttä. Presidentti Nicolas Sarkozy on puhunut kurin tiukentamisesta ja vaatinut sitä, että tasapainoisen budjetin sääntö pitää kirjoittaa euromaiden perustuslakeihin.

Mutta jos kuuntelee tarkemmin, ranskalaiset vetävät välillä omaa chansoniaan. Heillä on oma talouspoliittinen perinteensä, saksalaisilla omansa.

Ranskalaiset ovat kyseenalaistaneet esimerkiksi keskuspankin itsenäisyyden, mikä on Saksalle pyhä asia. EKP toteuttaa EU:n huippukokouksen linjaa, ja sillä siisti, arvioi presidentti François Mitterrand (1916-1996) pian sen jälkeen, kun Maastrichtissä oli nimenomaan sovittu EKP:n itsenäisyydestä.

Eikö Ranska ole muuttunut sitten Mitterrandin päivien? Äsken EKP:tä johti ranskalainen Jean-Claude Trichet, jota pidettiin varsin itsenäisenä pankkiirina. Ranskalaisten retoriikassa on kieltämättä uusia vivahteita, mutta moni epäilee heidän haaveilevan yhä siitä, että EKP:n yläpuolella olisi gouvernement économique, talouspoliittinen hallitus, jota Ranska dominoisi.

Ja mitä tulee budjettikuriin, Sarkozy on vastustanut Saksan kantaa, jonka mukaan rikkomuksista pitäisi tulla automaattiset rangaistukset. Hän säilyttäisi poliittisen pelivaran.

Mikä on ”suuri sinko”?

Eurokriisi poikii uusia termejä ja herättää henkiin vanhoja.

Yksi hämärimmistä on ”finanssiliitto”. Ennen tällä sanalla tarkoitettiin niin sanottua finanssitavarataloa, joka harjoittaa pankki-, vakuutus- ja sijoituspalvelutoimintaa. Tällä käytöllä oli hyvät perusteet, sillä sana ”finanssi” viittaa raha-asioihin, rahoitukseen.

Sanaa ”rahaliitto” on totuttu käyttämään suurin piirtein ”euroalueen” synonyyminä. ”Rahaliitto” ja kriisiuutisten ”finanssiliitto” taas eivät merkitse samaa. ”Finanssiliitto” on nyt pantu tarkoittamaan euromaiden yhteistä velka- ja budjettikuria.

Se on ilmeisesti käännös saksankielisestä sanasta Finanzunion. Saksalaiset samastavat valtiontalouden ja ”finanssit”, mutta suomen kieleen se ei oikein istu, vaikka joku ekonomisti sanookin joskus ”finanssipolitiikka” tarkoittaessaan hallituksen budjettipolitiikkaa.

Parempi olisi siis puhua vaikkapa ”budjettiliitosta” tai ”yhteisestä budjettikurista”.

Talousmiesten mukaan budjettikuri ei riitä kriisin ratkaisuksi, ellei siihen yhdistetä vankkaa ”palomuuria”, siis EKP:tä tai IMF:ää tai molempia taikka muuta jättimäistä pelastusrahastoa, jonka tehtävänä on estää tartunta kriisimaista toistaiseksi terveinä pysyneisiin maihin.

Toiset puhuvat ”palomuurin” sijasta ”suuresta singosta” (englanniksi big bazooka). Ilmaisua käytti ensimmäisenä Hank Paulson, entinen USA:n valtiovarainministeri ja investointipankki Goldman Sachsin pääjohtaja.

”Jos on sinko taskussa ja ihmiset tietävät sen, sitä ei todennäköisesti tarvitse käyttää”, valtiovarainministeri Paulson perusteli sitä, miksi hän halusi käyttöönsä jättimäisen rahapotin syyskuussa 2008, juuri ennen Lehman Brothersin kaatumista.

Kuvitus Janne Tervamäki

Nurkanvaltaaja -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.