Finanssikriisi iski Itä-Eurooppaan

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Länsi-Euroopan pankkien turvaverkot ovat koetuksella Itä-Euroopan maiden ongelmien takia.

Kaveri lähettää sähköpostia.

Hän kysyy, onko Nurkanvaltaaja nähnyt Daily Telegraphin (DT) jutun, jonka mukaan Eurooppa on valuuttakriisin partaalla.

Nurkanvaltaaja suhtautuu juttuun epäluuloisesti. DT on brittilehti, joka on tunnettu vainoharhaisena EUn ja EMUn vihollisena. Nurkanvaltaaja itse taas on pikemminkin näiden unionien rakentava kriitikko – ei vastustaja.
Unkarilainen meklari Balazs Ven mietteissään Budapestin pankkikeskuksessa Unkarissa 29. lokakuuta 2008. Kansainvälinen valuuttarahasto ja EU ovat juuri sopineet Unkarin kanssa talouspaketista. (Kuva Bela Szandelszky / AP / Lehtikuva)

Täytyy silti tutustua DT:n tarinaan. Lehti kertoo, että Itävaltaa uhkaa pääomapako. Siis samaista Itävaltaa, jonka Credit-Anstalt-pankin konkurssista alkoi maailmanlaajuinen pankkikriisi vuonna 1931.

DT vetoaa uusiin tilastotietoihin, joiden mukaan juuri Länsi-Euroopan pankit ovat rahoittaneet melkein sataprosenttisesti entisten sosialistimaiden markkinakuplaa, joka on nyt puhkeamassa finanssikriisin takia.

Jättimäiset
riskit

Itävallan pankkien riski Unkarissa, Ukrainassa, Serbiassa ynnä muissa itäisen Euroopan maissa on 85 prosenttia Itävallan omasta bruttokansantuotteesta. Sveitsin vastaava luku on 50 prosenttia ja Ruotsin 25 prosenttia.

DT:n mukaan ”itäblokin” maiden luotonotto kohoaa yli 1500 miljardin dollarin. Velka on otettu paitsi dollareissa myös euroissa, Sveitsin frangeissa ja jopa jeneissä.

Esimerkiksi Unkarissa ja Latviassa on ihmisparkoja, jotka ovat rahoittaneet asuntokauppojaan jeneillä, jotka viime heinäkuun jälkeen ovat kallistuneet 40 prosenttia.

Nurkanvaltaaja lukee juttua henkeään pidätellen. Vielä eilen tuntui siltä, että euromaiden kokouksessa sovittu yhteinen pankkitukijärjestelmä olisi vankka turvaverkko nuoralla tanssivien pankkien alapuolella.

Onko Nurkanvaltaaja siis tuudittautunut väärään turvallisuuden tunteeseen?

Myös Brownia
huolestuttaa

Voi olla, että on. Ainakin Britannian pääministeri Gordon Brown on huolissaan samasta asiasta. Äsken hän vieraili Pariisissa kollegansa Nicolas Sarkozyn luona puhumassa siitä.

Sitä paitsi tämän päivän tuore uutinen kertoo, että Erste, yksi Itävallan johtavista pankeista, joutuu ottamaan Itävallan valtiolta lisäpääomaa 2,7 miljardin euron verran. Erstellä on paljon toimintaa juuri Unkarissa ja muuallakin itäisessä Euroopassa.

Silti on otettava huomioon pari lieventävää asianhaaraa. Ensinnäkin Länsi-Euroopan pankeilla on myös talletuksia näissä maissa, mikä vähentää niiden riskejä.

Sitä paitsi, kun nettomääräinen riski suhteutetaan EU:n koko bruttokansantuotteeseen, tilanne ei näytä niin hirveältä.

Katsotaan siis rauhassa, mitä tuleman pitää. Euroopan johtajilla on selvästi kyky nopeisiin päätöksiin, jos tarve vaatii. Turvaverkkoja voidaan siis myös vahvistaa, jos tilanne kärjistyy.

Valuutan
vaikea puolustus

DT puhui valuuttakriisistä. Mitä tekemistä sillä on Itä-Euroopan talouksien ja Länsi-Euroopan pankkien ongelmien kanssa?

Paljonkin. Finanssikriisin takia Unkari joutui äsken puolustamaan valuuttaansa forinttia – jonka arvo on kytketty euroon – nostamalla ohjauskorkonsa kolmesta prosentista 11,5 prosenttiin. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan forintin ulkoinen arvo putosi lyhyessä ajassa tuntuvasti.

Unkarin lisäksi ainakin Romania on nostanut korkoja estääkseen pääomapakoa.

Veljeskansamme unkarilaiset ottavat myös Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF), Maailmanpankilta ja EU:lta 25 miljardin dollarin hätäluoton lievittääkseen kriisin vaikutuksia; seuraavana jonossa IMF:n luukulla on Ukraina.
Unkarin pääministeri Ferenc Gyurcsany vastasi kysymyksiin finanssikriisistä Unkarin tv:n haastattelussa 29. lokakuuta 2008. (Kuva Zsolt Szigetvary / AP / MTI / Lehtikuva)

Nyt on selvästi vaarana, että forintille ja muillekin itäisen Euroopan maiden kiinteäkurssin valuutoille käy samalla tavalla kuin Suomen markalle ja Ruotsin kruunulle kävi vuonna 1992.

Ensin maat maksoivat korkeiden korkojen kautta huikean hinnan kurssin puolustamisesta, mutta lopulta tuloksena oli se, että spekulantit ajoivat valuutat pakkodevalvaatioon. Koko valuuttakurssijärjestelmä muuttui kiinteästä kelluvaksi.

Viime aikoina Ruotsin kruunu – joka edelleen on kelluva valuutta – on heikentynyt selvästi. Se johtuu siitä, että valuuttamarkkinoilla painotetaan vahvasti Ruotsin pankkien suurista Baltia-riskejä.

Viimeaikaisessa keskustelussa monet ovat painottaneet etuja, joita Ruotsi saa omasta valuutasta ja siitä, että sillä – toisin kuin Suomella – on edelleen mahdollisuus omaan, itsenäiseen korkopolitiikkaan.

Kun valuutta nyt heikkenee rajusti, arvio saattaa muuttua. Ruotsissa on käsillä totuuden hetki: onko omasta valuutasta länsinaapurille sittenkin enemmän haittaa kuin hyötyä?’

Markka oli kuin
lastu laineilla

Nurkanvaltaaja ei ole kateellinen ruotsalaisille. Mieleen tulee aika, jolloin Suomen markka oli vielä oma valuuttansa.

Markka heilui suhdanneuutisten mukana kuin lastu laineilla. Sitä huojuttivat yksittäiset laivakaupatkin ja Nokian kurssimuutokset.

Nykyisessä maailmanlaajuisessa talouskriisissä on ainakin se lohtu, että valuuttamme on euro. Se merkitsee sitä, että Suomen vienniltä ja koko kansantaloudelta puuttuu heikon kansallisen pikkuvaluutan tuoma ylimääräinen valuuttariski, joka edellisen laman aikana toteutui tuhansina konkursseina ja menetettyinä työpaikkoina.

Se vielä puuttuisi, että joutuisimme murehtimaan markan sätkyttelyä valuuttamarkkinoilla, kun maailmantalous muutenkin vispaa rajusti avointa, ulkomaankaupasta suuresti riippuvaista talouttamme.

Kaikki Nurkanvaltaajan blogin merkinnät löydät täältä