Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Euron kaatumisesta puhutaan yhtä varovasti kuin ennen devalvaatiosta

Markku Hurmeranta
Blogit Nurkanvaltaaja 26.9.2011 06:31

symbolikuva eurostaValuvikainen Euro natisee liitoksissaan, mutta ei ole poliittisesti korrektia oikein edes keskustella varautumisesta euron jälkeiseen aikaan.

Käytävä keskustelu muistuttaakin hämmästyttävän paljon takavuosien devalvaatio-venkoilua. Ainoa ero on se, että devalvaatiosuunnitelmien paljastaminen olisi ollut rikos, mutta euron mahdolliseen kaatumiseen valmistautumisesta keskusteleminen ei. Markkinareaktioiden pelko pitänee sordiinon päällä jatkossakin.

Pari mielenkiintoista ulostuloa tässä keskustelussa on kuitenkin ollut. Asian on nostanut esille muun muassa Palkansaajien tutkimuslaitos, joka viimeisintä suhdannekatsaustaan julkistaessaan totesi, että keskustelu varautumisesta euron hajoamiseen olisi syytä aloittaa myös Suomessa.

Sittemmin teemaan tarttui OP-Pohjola-ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen, joka Chydenius-lehdessä totesi, että Suomen olisi jo syytä varautua siihen, että eurojärjestelmä saattaa lähivuosien aikana hajota.

Perimmäinen tarkoitus Karhisella taisi kuitenkin olla pelotella Suomi laittamaan julkinen taloutensa pikaisesti kuntoon siltä varalta, jos jonain päivänä löytäisimmekin itsemme Saksa-vetoisesta vahvojen talouksien tynkä-eurosta, jota on väläytelty erääksi eurokriisin ratkaisumalliksi. Tuossa seurassa Suomi saisi todella kylmää kyytiä, sillä Saksan kilpailukyky on jo laitettu valmiiksi kuntoon.

Yhtään sen auvoisempaa ei Suomella olisi siinäkään tapauksessa, että Saksa päättäisikin ottaa D-markkansa uudelleen käyttöön ja eurosta tulisi Etelä-Euroopan maiden hurlumhei-euro.

Kreikka-keskustelun eksoottisimpia ehdotuksia on puolestaan ollut se, että tämä helleeninen ongelmamaa suljettaisiin väliaikaisesti euron ulkopuolelle.

Voi vain kuvitella, kuinka markkinat riemastuisivatkaan tällaisesta jojo-eurosta.

Mikä vaihtoehdoksi?

Soittokierros muutamaan suuryritykseen paljastaa, että euron vaihtumista joksikin muuksi valuutaksi ei ole suuremmin ennakoitu.

Niille yrityksille, jotka toimivat useilla eri markkinoilla, ei valuutan vaihtuminen mikään kovin kummoinen asia olisikaan, koska laskutus tapahtuu yleensä paikallisessa valuutassa. Euron hajoamisesta syntyvästä kaaoksesta ja sitä mahdollisesti seuraavasta lamasta kärsisivät tietysti myös nämä yritykset.

Finanssimarkkinoiden johtavaksi eurokriitikoksi profiloitunut Ålandsbankenin varainhoitoyhtiön toimitusjohtaja Stefan Törnqvist hämmästelee kuitenkin muun muassa sitä, että suuret yritykset laskevat edelleen liikkeelle pitkiäkin lainapapereita, joissa ei ole mitään klausuulia siltä varalta, että euroa ei ehkä enää ole olemassakaan laina-ajan loppupuolella.

Näistä asioista kannattaisi Törnqvistin mielestä sopia hyvän sään aikana. Ehkä pieni lisäsopimus valuuttavaihtoehdosta olisi paikallaan, ja laajemmin ajatellen jokaisen valtion ja yrityksen tulisi tehdä tässä tilanteessa jo varasuunnitelma, sanoo Törnqvist.

Mutta onko Suomi sitten aloittanut konkreettisen valmistautumisen euron mahdolliseen hajoamiseen? Valtiovarainministeriöstä vastataan kysymykseen lakonisesti, että ”emme kommentoi”.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Kuvitus Janne Tervamäki

Markku Hurmeranta

Keskustelu

Hurmerannalla on hyvät perustelut vaatimukselleen. Euroopan taloudessakin vahvemman laki sanelee ratkaisujen sisällön. Se on nähty monasti. Kun isojen etu on että euro saa mennä, se menee eikä Suomelta enempiä kysellä. Kun nykypolitiikka on myöntyväisyydellään pelannut taloutemme velkakierteeseen, on kriisin tullessa paha löytää ulospääsyä ainakaan ilman B-suunnitelmia.

Näitä luetaan juuri nyt