Eurokriisi ei ratkea ilman suurta rahakasaa - EKP:llä olisi kunnon potti

Kuvitus Janne Tervamäki.

”Olen ennustanut, en ehdottanut, että EKP tulee setelirahoituksella mukaan. Siinä on kaksi ongelmaa. Demokraattinen koneisto jää kokonaan setelilevityksen ulkopuolelle ja toisaalta se muodostaa tulevan inflaatiovaaran. Kansakunnan etu edellyttää, että me todella keskitymme miettimään mitä tapahtuu, jos tämä päättyy näin tai näin.”

Nämä tärkeät näkökohdat demokratiasta ja rahan arvosta esitti tasavallan presidentti Sauli Niinistö 30. heinäkuuta Lontoossa.

Eurokriisin ratkaisut sisältävät siis riskejä, mutta hirveitä uhkia liittyy myös siihen, että päätöksiä ei synny ja kriisi pitkittyy.

Suomi ja muut AAA-valtiot saavat helposti lainaa, mutta rahoittajat karttavat ylivelkaantuneita maita. Pakkosäästäminen tappaa kasvun. Euro uhkaa hajota.

Gallupien mukaan kansalaisten enemmistö kannattaa euroa. Hallituksella on siis kansan tuki euron säilyttämiseksi. Samoin voi ajatella omasta mandaatistaan myös Suomen Pankki, EKP:n osakas ja päätöksentekijä.

Moni ekonomisti ja teknokraatti on kaivannut kriisin torjuntaan ”suurta sinkoa”, instituutiota, jolla olisi tarpeeksi euroja kriisin hoitamiseksi. EKP voisi olla sellainen setelinantomonopolinsa ansiosta. Toisaalta EU:n perustamissopimus kieltää EKP:tä lainoittamasta valtioita, ja sopimuksen takana on vahva poliittinen tuki eri euromaissa.

Uskokaa minua!

26. heinäkuuta EKP:n italialainen pääjohtaja Mario Draghi vakuutti rohkeasti: ”EKP on valmis tekemään mitä tahansa on tarpeen euron säilyttämiseksi. Ja – uskokaa minua – se riittää.”

Osakekurssit nousivat, ja euro vahvistui. Saksan, Ranskan ja Italian johtajat säestivät Draghia lupaamalla toimia euron puolesta.

Mitä Draghin lupaus tarkoitti? Voisiko EKP:stä tulla euromaiden hallitusten lender of last resort eli hätärahoituksen antaja, kuten ranskalaisprofessori Charles Wyplosz tulkitsee ekonomistien VoxEU.org-verkkosivuilla?

Draghi on esittänyt ennenkin tarkkoja ennusteita. Joulukuussa 2011 hän sanoi, että Emu tarvitsee uuden sopimuksen budjettikurista. Sopimus talousliiton vahvistamiseksi syntyikin pian.

EKP taas rauhoitti markkinoita LTRO-ohjelmallaan, jolla se tarjosi pankeille yli 1 000 miljardin euron rahoituksen. Wyploszin mukaan jo tämä toimenpide oli signaali siitä, että EKP hyväksyy roolinsa valtioiden hätärahoittajana, vaikka luotot kanavoitiin epäsuorasti pankkien kautta.

Viime toukokuussa Draghi vaati ”pankkiunionia”: suurten pankkien valvonnan ja kriisipäätösten siirtämistä ylikansalliselle viranomaiselle. Suomessa pankkiunionia kannattaa esimerkiksi Sixten Korkman (”Pankkiunionille kyllä, eurobondeille ei”, SK 29/2012).

Ja nyt testissä on Draghin kolmas lausunto: ”EKP on valmis tekemään mitä tahansa…”

Voisiko se tarkoittaa sitä, että EKP ilmoittaisi kylmästi rikkovansa Maastrichtin sopimusta?

Ei sentään. Todennäköisesti EKP vetoaa aiemminkin käyttämäänsä argumenttiin. Sen mukaan sillä on oikeus toimia valtionlainojen jälkimarkkinoilla silloin, kun yhteinen korkopolitiikka ei välity kaikkiin euroalueen maihin ilman keskuspankin väliintuloa. Ja sellainen tilanne kieltämättä syntyy, jos valtioiden lainakorot eriytyvät liiaksi toisistaan spekulaation takia.

Mutta voi olla niinkin, että Draghin sanat on tulkittu väärin, tai että ne jäävät vain retoriseksi eleeksi.

Elokuun 2. päivän jälkeen tiedämme joka tapauksessa enemmän, kun edessämme ovat EKP:n kokouksen päätökset.

Jälkikirjoitus: mitä päätettiin – miten markkinat reagoivat?

Kokouksessaan 2. elokuuta EKP ei tehnyt vielä konkreettisia päätöksiä uusista avomarkkinaoperaatioista tai ”poikkeuksellisista rahapoliittisista toimenpiteistä”. Kuitenkin se ilmoitti valmistelevansa niitä, toisin sanoen valtioiden joukkolainojen ostoja jälkimarkkinoilta.

Kaiken ehtona on kuitenkin se, että kriisimaiden hallitukset – ennen kaikkea Espanja ja Italia – pysyvät siinä, mitä ovat luvanneet tehdä. Lisäksi Draghi myönsi kokouksen jälkeen, että Saksan Bundesbank, jolla on EKP:n neuvostossa suuri vaikutusvalta, suhtautuu yhä ”varauksin” bondien ostamiseen.

Markkinat reagoivat ensin negatiivisesti korkokokouksen antiin. Perjantaina, 3. elokuuta euro kuitenkin taas vahvistui ja Espanjan ja Italian valtionlainojen korot laskivat. Tosin Espanjan 10-vuotisen lainan korko pysyi edelleen seitsemän prosentin tienoilla. Näin korkeaa korkoa Espanjan valtiontalous ei kestäisi pidemmän päälle.

Brysseliläisen think tank Bruegelin mediakatsauksen mukaan lehtien mielipiteet jakautuivat kahtia. Toiset – esimerkiksi European Voice, korostivat sitä, että EKP on valmis puuttumaan asioihin tarpeen vaatiessa, toiset – muun muassa International Herald Tribune ja Der Spiegel taas olivat pikemminkin turhautuneita.

Saksalainen Frankfurter Allgemeine Zeitung kirjoitti neutraalisti, että EKP valmistautuu uusiin bondiostoihin, kun taas Bild väitti, että Draghi antaa kriisimaiden ”vapista” edelleen.

Kreikan ja Portugalin tiedotusvälineitä EKP:n ilmoitus ilahdutti, kun taas Italian, Ranskan ja Espanjan lehtiä pelotti se, että konkreettiset ratkaisut jäivät syntymättä.

Suomessa Aamulehti kritisoi EKP:tä, kun taas Turun Sanomat ja Helsingin Sanomat olivat varovaisen myönteisiä. HS totesi, että Draghi ”heitti pallon poliitikoille”.