Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Eurokriisi ei ratkea ilman suurta rahakasaa – EKP:llä olisi kunnon potti

Kustaa Hulkko
Blogit Nurkanvaltaaja 6.8.2012 06:30

Kuvitus Janne Tervamäki.

”Olen ennustanut, en ehdottanut, että EKP tulee setelirahoituksella mukaan. Siinä on kaksi ongelmaa. Demokraattinen koneisto jää kokonaan setelilevityksen ulkopuolelle ja toisaalta se muodostaa tulevan inflaatiovaaran. Kansakunnan etu edellyttää, että me todella keskitymme miettimään mitä tapahtuu, jos tämä päättyy näin tai näin.”

Nämä tärkeät näkökohdat demokratiasta ja rahan arvosta esitti tasavallan presidentti Sauli Niinistö 30. heinäkuuta Lontoossa.

Eurokriisin ratkaisut sisältävät siis riskejä, mutta hirveitä uhkia liittyy myös siihen, että päätöksiä ei synny ja kriisi pitkittyy.

Suomi ja muut AAA-valtiot saavat helposti lainaa, mutta rahoittajat karttavat ylivelkaantuneita maita. Pakkosäästäminen tappaa kasvun. Euro uhkaa hajota.

Gallupien mukaan kansalaisten enemmistö kannattaa euroa. Hallituksella on siis kansan tuki euron säilyttämiseksi. Samoin voi ajatella omasta mandaatistaan myös Suomen Pankki, EKP:n osakas ja päätöksentekijä.

Moni ekonomisti ja teknokraatti on kaivannut kriisin torjuntaan ”suurta sinkoa”, instituutiota, jolla olisi tarpeeksi euroja kriisin hoitamiseksi. EKP voisi olla sellainen setelinantomonopolinsa ansiosta. Toisaalta EU:n perustamissopimus kieltää EKP:tä lainoittamasta valtioita, ja sopimuksen takana on vahva poliittinen tuki eri euromaissa.

Uskokaa minua!

26. heinäkuuta EKP:n italialainen pääjohtaja Mario Draghi vakuutti rohkeasti: ”EKP on valmis tekemään mitä tahansa on tarpeen euron säilyttämiseksi. Ja – uskokaa minua – se riittää.”

Osakekurssit nousivat, ja euro vahvistui. Saksan, Ranskan ja Italian johtajat säestivät Draghia lupaamalla toimia euron puolesta.

Mitä Draghin lupaus tarkoitti? Voisiko EKP:stä tulla euromaiden hallitusten lender of last resort eli hätärahoituksen antaja, kuten ranskalaisprofessori Charles Wyplosz tulkitsee ekonomistien VoxEU.org-verkkosivuilla?

Draghi on esittänyt ennenkin tarkkoja ennusteita. Joulukuussa 2011 hän sanoi, että Emu tarvitsee uuden sopimuksen budjettikurista. Sopimus talousliiton vahvistamiseksi syntyikin pian.

EKP taas rauhoitti markkinoita LTRO-ohjelmallaan, jolla se tarjosi pankeille yli 1 000 miljardin euron rahoituksen. Wyploszin mukaan jo tämä toimenpide oli signaali siitä, että EKP hyväksyy roolinsa valtioiden hätärahoittajana, vaikka luotot kanavoitiin epäsuorasti pankkien kautta.

Viime toukokuussa Draghi vaati ”pankkiunionia”: suurten pankkien valvonnan ja kriisipäätösten siirtämistä ylikansalliselle viranomaiselle. Suomessa pankkiunionia kannattaa esimerkiksi Sixten Korkman (”Pankkiunionille kyllä, eurobondeille ei”, SK 29/2012).

Ja nyt testissä on Draghin kolmas lausunto: ”EKP on valmis tekemään mitä tahansa…”

Voisiko se tarkoittaa sitä, että EKP ilmoittaisi kylmästi rikkovansa Maastrichtin sopimusta?

Ei sentään. Todennäköisesti EKP vetoaa aiemminkin käyttämäänsä argumenttiin. Sen mukaan sillä on oikeus toimia valtionlainojen jälkimarkkinoilla silloin, kun yhteinen korkopolitiikka ei välity kaikkiin euroalueen maihin ilman keskuspankin väliintuloa. Ja sellainen tilanne kieltämättä syntyy, jos valtioiden lainakorot eriytyvät liiaksi toisistaan spekulaation takia.

Mutta voi olla niinkin, että Draghin sanat on tulkittu väärin, tai että ne jäävät vain retoriseksi eleeksi.

Elokuun 2. päivän jälkeen tiedämme joka tapauksessa enemmän, kun edessämme ovat EKP:n kokouksen päätökset.

Jälkikirjoitus: mitä päätettiin – miten markkinat reagoivat?

Kokouksessaan 2. elokuuta EKP ei tehnyt vielä konkreettisia päätöksiä uusista avomarkkinaoperaatioista tai ”poikkeuksellisista rahapoliittisista toimenpiteistä”. Kuitenkin se ilmoitti valmistelevansa niitä, toisin sanoen valtioiden joukkolainojen ostoja jälkimarkkinoilta.

Kaiken ehtona on kuitenkin se, että kriisimaiden hallitukset – ennen kaikkea Espanja ja Italia – pysyvät siinä, mitä ovat luvanneet tehdä. Lisäksi Draghi myönsi kokouksen jälkeen, että Saksan Bundesbank, jolla on EKP:n neuvostossa suuri vaikutusvalta, suhtautuu yhä ”varauksin” bondien ostamiseen.

Markkinat reagoivat ensin negatiivisesti korkokokouksen antiin. Perjantaina, 3. elokuuta euro kuitenkin taas vahvistui ja Espanjan ja Italian valtionlainojen korot laskivat. Tosin Espanjan 10-vuotisen lainan korko pysyi edelleen seitsemän prosentin tienoilla. Näin korkeaa korkoa Espanjan valtiontalous ei kestäisi pidemmän päälle.

Brysseliläisen think tank Bruegelin mediakatsauksen mukaan lehtien mielipiteet jakautuivat kahtia. Toiset – esimerkiksi European Voice, korostivat sitä, että EKP on valmis puuttumaan asioihin tarpeen vaatiessa, toiset – muun muassa International Herald Tribune ja Der Spiegel taas olivat pikemminkin turhautuneita.

Saksalainen Frankfurter Allgemeine Zeitung kirjoitti neutraalisti, että EKP valmistautuu uusiin bondiostoihin, kun taas Bild väitti, että Draghi antaa kriisimaiden ”vapista” edelleen.

Kreikan ja Portugalin tiedotusvälineitä EKP:n ilmoitus ilahdutti, kun taas Italian, Ranskan ja Espanjan lehtiä pelotti se, että konkreettiset ratkaisut jäivät syntymättä.

Suomessa Aamulehti kritisoi EKP:tä, kun taas Turun Sanomat ja Helsingin Sanomat olivat varovaisen myönteisiä. HS totesi, että Draghi ”heitti pallon poliitikoille”.

Kustaa Hulkko

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Keskustelu

Eteläinen Eurooppa ei ole kenenkään kontrollissa. Eteläisten maiden oma hallintojärjestelmä ei kykene verottamaan ja hallitsemaan rahoitusjärjestelmää. Italiassa toimitaan kuten Suomessa vuonna 1970, käytetään käteistä rahaa maksuissa ja liiketakoudessa. Käteisen rahan käyttö mahdollistaa veronkierron ja rahanpesun. Eteläisen euroopan kansalaiset ovat tottuneet kiertämään veroja tai fuskaamaan, sitä ei pidetä rikokosena, vaan fiksujen ihmisten tapana. Euro sopii niihin maihin jossa pystytään kontroloimaan veroja ja taloutta ja ihmiset toimivat hallinnon antamien normien mukaisesti. Presidentti Niinistö tietää, että jos euroalue pidetään kasassa se tapahtuu vain antamalla rahan arvon laskea ja keinona on setelirahoitus. Tämä johtaa heikoimpien ihmisten ahdinkoon eläkkeiden ja pienten palkkojen menettäessä ostokykynsä. EKP:n johtaja antoi pallon poliitikoille, joille päätöksen teko kuuluu, poliitikot eivät voi painua piiloon virkamiesten selän taakse.

Maksaja-Saksassa EKP:n kritiikki käy entistä kireämmäksi, ja nimenomaan konservatiivien keskuudessa. CSU:n talousasiantuntija Michelbach sanoo, että veronmaksajilla on oikeus saada tietää, mitä riskejä EKP on tähän mennessä kerännyt Draghin sopimuksista piittaamattomalla kaudella, ja että Draghi väärinkäyttää keskuspankin riippumattomuutta kumotakseen sen perussäännön. EKP aiheuttaa riskin, että veronmaksajat joutuvat takaamaan sen sitoumukset ilman että EKP:llä olisi toimiinsa tarvittavaa poliittista mandaattia.

„Die Steuerzahler hätten ein Anrecht darauf, zu wissen, welche Risiken die EZB ”unter Missachtung ihres Auftrages in der Ära Draghi” bislang angehäuft habe
Draghi missbraucht die Unabhängigkeit der Notenbank, um ihre Grundsätze auszuhebeln“
(Die Welt, 09:41)

Yhtään päätöstä ei ole emu-alueella tehty kolmeen vuoteen jotka lisäisivät emu-alueen ennustettavuutta ja sitä autta luotettavuutta. . EMU-alueen päätöksenteon yksi laatu kriteeri on se että se tuo ennustettavuutta. Sääntöjäkiertävillä juridisilla kikkailuilla ei ennustettavuutta ja sitäkautta luottamusta luoda.

Ajan pelaaminen sen suhteen että saksalaisten ja ranskalaisten pankkien vastuut siirretään emu-maiden veronmaksajille ja setelirahoituksella maksetaan velat tuo suuria ongelmia EMU maiden poliittisiin oloihin. Näiden ongelmien mittaaminen ei ole laina- euroissa määriteltävissä eikä laina-euroilla korjattavissa… Setelirahoitus johtaa siihen että reaalipääomia omistavat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tuloerot kasvavat siis….ja huijatuksi kokevat köyhemmät kansalaiset äänestävät populistisia vaihtoehtoja, koska heitä oikeasti huijataan.

”EKP on valmis tekemään mitä tahansa on tarpeen euron säilyttämiseksi. Ja – uskokaa minua – se riittää.”

Tuo on noita vääriä sitaatteja, jotka uppoavat ihan kaikkialle mediassa. Ei Dragi noin sanonut. Siitä puuttuu sivulause ”mandaattinsa rajoissa”. Tuon sivulauseen joku laiska puhtaaksikirjoittaja on jättänyt tekemättä ja sitä sitten kopioidaan pitkin lehdistöä.

Miksei kukaan kerrom ketkä omistavat lirissä olevat pankit ja kenen talletusrahoista on kyse. Kyseessä on kaikkien aikojen suurin huijaus, jossa hitaasti etenemällä valtiot saadaan velkaantumaan ja jotkut vetävät rahapotit käsiinsä.

”Eurokriisi ei ratkea ilman suurta rahakasaa – EKP:llä olisi kunnon potti”

Ongelma on se että sitä rahakasaa ei ole missään, ei edes EKPllä. Ainoa asia mitä EKPllä on valta dilutoida €uron arvoa eli alentaa sitä painamalla lisää rahaa jota sitten jaetaan kriisivaltioille. Niinpä jokaiselle tolkuissaan olevalle edes jonkinlaista omaisuutta omaavalle jää vain yksi neuvo: älä pidä varojasi laimennettavassa €urossa!
Mikä tahansa on parempi vaihtoehto: muut valuutat, arvometallit, kiinteä omaisuus jnej jne. Mutta ei arvoaan menettävä, inflatoituva €uro!
EKPn alkuperäinen perustehtävä eli inflaation kurissapitäminen rahapolitiikan keinoin on jo muuttunut vitsiksi, johon vain jälkeenjääneet uskovat.

Näitä luetaan juuri nyt