Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Eläkeyhtiöt esiintyvät isäntinä, mutta ne ovat meidän renkejämme

Kustaa Hulkko
Blogit Nurkanvaltaaja 19.3.2012 07:30
Kuvitus Janne Tervamäki.

Tässä blogissa todettiin viikko sitten, että keskustelu eläkeyhtiöiden asemasta yritysten hallinnossa on kansainvälistä. Sen takana on vastuullisen sijoittamisen laaja globaali liike.

Mutta eläkeyhtiöiden omistajan rooli on toisenkin messun arvoinen. Niiden ja muiden institutionaalisten sijoittajien merkityksestä käydään jatkuvasti muutakin kuin eettistä keskustelua.

Sijoitusinstituutiot aktivoivat omistajapolitiikkaansa Yhdysvalloissa, Britanniassa, Hollannissa, Ranskassa, Kanadassa ja jopa Etelä-Afrikassa. Britit ovat lanseeranneet ”leiviskänhoidon” säännöt (UK Stewardship Code), jotka velvoittavat omistajat puuttumaan asioihin tarpeen vaatiessa.

Ilmiöllä on selvät syynsä. Sijoitus- ja eläkerahastoilla on jättiosuus maailman pörssivarallisuudesta. Kuka siis käyttää omistajan valtaa, jos ne eivät käytä?

Pörssiyhtiöiden omistus on usein niin hajaantunutta, että vain isot omistajaisännät pystyvät rajoittamaan johtajarenkien egoismia tai harkitsematonta riskinottoa.

Sitä paitsi on todettu, että aktiivisten omistajien kontrolloimat yritykset menestyvät paremmin kuin isännättömän rahan yhtiöt. Hyvä hallinto, yritysjohdon valvonta, on siis yksi sijoittajan ydintehtävistä.

Tärkeä vaikuttaja tässä keskustelussa on ollut legendaarinen yhdysvaltalainen sijoitusguru, Vanguard-rahaston perustaja John C. Bogle, 82. Hän on kirjoissaan syyttänyt sijoitusrahastoja omistajan vastuun laiminlyömisestä.

Nyt Bogle on eläkkeellä, mutta liikkeellä on moni muukin kriitikko, joka pitää osakkeenomistajien lepsua otetta tärkeänä osasyynä paitsi palkitsemisen ylettömyyksiin myös kansainväliseen pankkikriisiin. Esimerkiksi Britannian ja Irlannin pankkien omistajat eivät kyseenalaistaneet pankkiirien touhuja. He toimivat kuin juoppo tilanomistaja, joka huvittelee kaupungissa ja antaa pehtoorin puuhata mitä haluaa.

Suomi toista maata

Suomen eläkeyhtiöillä taas on pörssiyhtiöissä aktiivinen omistajan rooli. Finnair-Ilmarinen-jupakan yhteydessä järjestelmää on arvosteltu etenkin niissä tapauksissa, joissa eläkejohtajat ja pörssiyhtiöiden johtajat istuvat toistensa hallituksissa. Kieltämättä tällaiset asetelmat ovat ongelmallisia omistajakontrollin kannalta. Mikä on eläkejohtajan rooli pankin hallituksessa, jos saman pankin pääjohtaja valvoo häntä eläkeyhtiön hallituksessa?

OP-Pohjola-ryhmän pääjohtaja, Pohjola Pankin hallituksen puheenjohtaja Reijo Karhinen käytti tässä keskustelussa painavan puheenvuoron. Hän erosi Ilmarisen hallituksesta. Näin purkaantui ristiinvalvonta Ilmarisen toimitusjohtajan Harri Sailaksen kanssa, sillä Sailas on Pohjola Pankin hallituksen jäsen.

Maailmalla sijoitus- ja eläkerahastoilla ei ole yleensä ”omaa” miestä tai naista pörssiyhtiön hallituksessa, vaan ne huolehtivat lähinnä yhtiökokousten kautta siitä, että hallituksen kokoonpano on asiallinen ja että yrityksen tuloksen ja johtajien bonusten välillä on järkevä yhteys. Miksei se riittäisi myös Suomessa?

Eläkeyhtiöiden hallitukset – siis työmarkkinaosapuolet – kontrolloivat nykyisin eläkevarojen sijoittamista. Olisi kuitenkin hyvä, jos yhtiöt raportoisivat enemmän sijoituspolitiikastaan suoraan myös meille eläkevakuutetuille, sillä mehän olemme itse asiassa niiden isäntiä. Ehkä ne voisivat avata jopa kanavan, jonka kautta voisimme ottaa kantaa sijoitusasioihin.

Ettei menisi oligarkkitouhuksi tämä yhteisten eläkevarojen sijoittaminen.

Kustaa Hulkko

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Keskustelu

Johtajarenkien egoismi on teoriassa saatavissa kontrolliin pörssiyhtiöissä ja valtionyhtiöissäkin, mutta eläkeyhtiöt ovat niin suljettuja, ettei niiden johtajien valvonta ole mahdollista millään opilla.

Eläkeyhtiöillä on suuri merkitys suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidossa, siksi kannattaisikin pohtia perusteellisesti ja avoimesti, minkälaiset eläkeyhtiöiden sijoitustavat tuottavat eniten hyötyä suomalaisille, suomalaiselle yhteiskunnalle ja maamme kehitykselle. Pitäisikö esimerkiksi eläkeyhtiöiden sijoittamista joihinkin tiettyihin kohteisiin ohjata tai rajoittaa tehokkaammin lainsäädännöllä? Mikä vaikutus on eläkeyhtiöiden rahojen tunkemisella kotimaisiin osakeyhtiöihin ja Helsingin pörssiin? Haittaako vai hyödyttääkö se muiden suomalaiset yksityishenkilöiden, yritysten ja laitosten sijoitustoimintaa ja vaurastumista? Kannattaisiko eläkeyhtiöitä velvoittaa osallistumaan enemmän esimerkiksi kotimaisen työvoiman joustavampaan liikkumiseen vaatimalla niitä rakennuttamaan vuokra-asuntoja ruuhka-Suomeen?

Iso-Britannissa pääministeri ehdotti teiden yksityistämistä. Voitaisiinko samaa harkita myös Suomessa? Voitaisiinko vilkkaimmat moottoritiet yksityistää ja myydä ne osittain eläkeyhtiöille, jotka saisivat niiden osittaisen ylläpitovelvollisuuden ja vastaavasti korvaukseksi tietullimaksuja? Omistavathan vakuutusyhtiöt jo nykyisin osuuksia muistakin verkoista, esimerkiksi Fingridin kantaverkosta.

Asiallinen kirjoitus ja Bolgen osalta varsin mielenkiintoinen. Mutta jo otsikko osoittaa, että toimittaja Hulkko ei nyt ole ymmärtänyt suomalaisen demokratian perusolemusta. Sillä aivan yhtä vähän kuin kansanedustajat meillä päätöksenteossa edustavat kansalaisten mielipiteitä, tai edes omiaan, aivan yhtä vähän eläkevakuutusyhtiöt ovat meidän renkejämme, niin työmarkkinajärjestöjä kuin edustavatkin. Tai ehkä juuri siksi?

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2012/03/ahneudella-ja-kateudella-maailmaa.html

Ja millä ihmeen osaamisella johtajat valikoituvat kohtuuttoman suurta palkkaansa nauttimaan?

Olisi kuitenkin hyvä, jos yhtiöt raportoisivat enemmän sijoituspolitiikastaan suoraan myös meille eläkevakuutetuille, sillä mehän olemme itse asiassa niiden isäntiä.
No nimenomaan!Tästähän tässä on ollut kysymys.Juuri avoimuuden puutteesta ja siitä että ne tahot jotka todellisuudessa omistavat kyseiset varat, eli veronmaksajat voisivat aidosti olla vaikuttamassa miten heidän rahojaan käytetään.Sijoitustoimintaanhan kuuluu riski, joten ei ole ihan kevyt asia sijoitella yhteistä varallisuutta miten sattuu.

Eikös ylipääjohtaja Karhisen uskollinen käskyläinen vielä jokin aika sitten ollut hänen tilalleen nimetty H.Vitie. Kun hän nyt nauttii ansaitsemaansa eläkettä Osuuspankkien Eläkekassasta, onko riippumattomuuden napanuora Osuuspankkiaatteeseen mennyt poikki? Ratkaisu ja sen julkistaminen vaikuttavat Karhisen jeesustelulta. Eikö Op-Pohjola todellakaan pystynyt löytämään selvästi yhtiöstä riippumatonta henkilöä tähän hallitustehtävään?

Näitä luetaan juuri nyt