Blogit

Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Eläkeyhtiöt esiintyvät isäntinä, mutta ne ovat meidän renkejämme

Blogit Nurkanvaltaaja 19.3.2012 07:30
Kustaa Hulkko
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Kuvitus Janne Tervamäki.

Tässä blogissa todettiin viikko sitten, että keskustelu eläkeyhtiöiden asemasta yritysten hallinnossa on kansainvälistä. Sen takana on vastuullisen sijoittamisen laaja globaali liike.

Mutta eläkeyhtiöiden omistajan rooli on toisenkin messun arvoinen. Niiden ja muiden institutionaalisten sijoittajien merkityksestä käydään jatkuvasti muutakin kuin eettistä keskustelua.

Sijoitusinstituutiot aktivoivat omistajapolitiikkaansa Yhdysvalloissa, Britanniassa, Hollannissa, Ranskassa, Kanadassa ja jopa Etelä-Afrikassa. Britit ovat lanseeranneet ”leiviskänhoidon” säännöt (UK Stewardship Code), jotka velvoittavat omistajat puuttumaan asioihin tarpeen vaatiessa.

Ilmiöllä on selvät syynsä. Sijoitus- ja eläkerahastoilla on jättiosuus maailman pörssivarallisuudesta. Kuka siis käyttää omistajan valtaa, jos ne eivät käytä?

Pörssiyhtiöiden omistus on usein niin hajaantunutta, että vain isot omistajaisännät pystyvät rajoittamaan johtajarenkien egoismia tai harkitsematonta riskinottoa.

Sitä paitsi on todettu, että aktiivisten omistajien kontrolloimat yritykset menestyvät paremmin kuin isännättömän rahan yhtiöt. Hyvä hallinto, yritysjohdon valvonta, on siis yksi sijoittajan ydintehtävistä.

Tärkeä vaikuttaja tässä keskustelussa on ollut legendaarinen yhdysvaltalainen sijoitusguru, Vanguard-rahaston perustaja John C. Bogle, 82. Hän on kirjoissaan syyttänyt sijoitusrahastoja omistajan vastuun laiminlyömisestä.

Nyt Bogle on eläkkeellä, mutta liikkeellä on moni muukin kriitikko, joka pitää osakkeenomistajien lepsua otetta tärkeänä osasyynä paitsi palkitsemisen ylettömyyksiin myös kansainväliseen pankkikriisiin. Esimerkiksi Britannian ja Irlannin pankkien omistajat eivät kyseenalaistaneet pankkiirien touhuja. He toimivat kuin juoppo tilanomistaja, joka huvittelee kaupungissa ja antaa pehtoorin puuhata mitä haluaa.

Suomi toista maata

Suomen eläkeyhtiöillä taas on pörssiyhtiöissä aktiivinen omistajan rooli. Finnair-Ilmarinen-jupakan yhteydessä järjestelmää on arvosteltu etenkin niissä tapauksissa, joissa eläkejohtajat ja pörssiyhtiöiden johtajat istuvat toistensa hallituksissa. Kieltämättä tällaiset asetelmat ovat ongelmallisia omistajakontrollin kannalta. Mikä on eläkejohtajan rooli pankin hallituksessa, jos saman pankin pääjohtaja valvoo häntä eläkeyhtiön hallituksessa?

OP-Pohjola-ryhmän pääjohtaja, Pohjola Pankin hallituksen puheenjohtaja Reijo Karhinen käytti tässä keskustelussa painavan puheenvuoron. Hän erosi Ilmarisen hallituksesta. Näin purkaantui ristiinvalvonta Ilmarisen toimitusjohtajan Harri Sailaksen kanssa, sillä Sailas on Pohjola Pankin hallituksen jäsen.

Maailmalla sijoitus- ja eläkerahastoilla ei ole yleensä ”omaa” miestä tai naista pörssiyhtiön hallituksessa, vaan ne huolehtivat lähinnä yhtiökokousten kautta siitä, että hallituksen kokoonpano on asiallinen ja että yrityksen tuloksen ja johtajien bonusten välillä on järkevä yhteys. Miksei se riittäisi myös Suomessa?

Eläkeyhtiöiden hallitukset – siis työmarkkinaosapuolet – kontrolloivat nykyisin eläkevarojen sijoittamista. Olisi kuitenkin hyvä, jos yhtiöt raportoisivat enemmän sijoituspolitiikastaan suoraan myös meille eläkevakuutetuille, sillä mehän olemme itse asiassa niiden isäntiä. Ehkä ne voisivat avata jopa kanavan, jonka kautta voisimme ottaa kantaa sijoitusasioihin.

Ettei menisi oligarkkitouhuksi tämä yhteisten eläkevarojen sijoittaminen.

Nurkanvaltaaja -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.