Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Eläkerahojen tuhlausta vai järkevää aluepolitiikkaa?

Juha Jaakkola
Blogit Nurkanvaltaaja 14.3.2011 07:31

symbolikuvaVoi kauhistus! Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini meni televisiossa ehdottamaan, että eläkeyhtiöiden rahoja pitäisi käyttää liikenneväylien rakentamiseen. Jopa pääministeri Mari Kiviniemen (kesk) ensireaktio ehdotukseen oli myönteinen.

Ehdotus sai kaikki vastuulliset voimat liikkeelle. Soinin ”kikka kolmonen” ammuttiin taloustoimittajien kolumneissa ja poliitikkojen blogeissa lonkalta alas.

”Onko Kiviniemi valmis uhraamaan eläkkeetkin aluepolitiikan alttarille”, kokoomuksen kasanedustaja Sari Sarkomaa parahti.

Pahaltahan se kuulostaa, jos tuleviin tarpeisiin varattuihin eläkerahastoihin kajotaan. Mutta niin kuin Soini letkautti, ovathan eläkevarat paremmin turvassa suomalaisissa investoinneissa kuin esimerkiksi Kreikalle myönnetyissä lainoissa.

Soini ja Kiviniemi eivät tietenkään tarkoita, että esimerkiksi Varma ja Ilmarinen ryhtyisivät ilman tuotto-odotuksia rahoittamaan rautateiden tai moottoriteiden rakentamista. Sen sijaan, että ne sijoittavat varojaan esimerkiksi Suomen valtion joukkovelkakirjoihin, ne sijoittaisivatkin teitä rakentavan yhtiön lainoihin. Viime kädessä lainojen takana olisi kuitenkin julkinen valta.

Lopputulos olisi sama. Valtion velkavastuu kasvaisi. Se tapahtuisi vain mutkan kautta. Silloin liikuttaisiin samoilla vesillä kuin Kreikan valtio, joka kätki velkojaan peiteyhtiöihin ja antoi esimerkiksi lentokenttien tulevia tuottoja velkojensa vakuudeksi.

Kaivoksille myös

Eläkerahoja halutaan myös teollisuusinvestointeihin. Työ- ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen (kesk) nimeämä selvitysmies Tom Niemi ehdotti helmikuussa, että valtio perustaisi kaivosrahaston. Se keskittyisi aikaisen vaiheen projekteihin, joihin on vaikea saada yksityistä rahoitusta.

Esityksen mukaan valtion osuus satojen miljoonien rahastossa olisi puolet. Toinen puolikas tulisi sijoitusmarkkinoilta, ”esimerkiksi eläkevakuutusyhtiöiltä”. Ministeri Pekkarinen kertoi vievänsä asiaa voimallisesti eteenpäin jo ennen huhtikuun vaaleja.

Soinin ja Pekkarisen aloitteet kuulostavat ”aluepolitiikan alttarilta” tai suorastaan siltarumpupolitiikalta, johon valtiomiestasolle pyrkivän poliitikon ei pitäisi langeta.

Mutta voi niistä ajatella toisinkin. Jospa ne ovat aktiivista teollisuuspolitiikkaa, jota Suomessa harjoitettiin voimallisesti menneinä vuosikymmeninä.

Siihen Suomessa on edelleen tarvetta. Ajatelkaa nyt. Pohjois- ja Itä-Suomeen nousee uutta kaivosteollisuutta, jolle tiet, rautatiet ja satamat ovat elinehto.

Laajentuvan kaivostoiminnan viennin suurin pullonkaula on Ylivieska-Kokkola-rataosuus, jolle kaksoisraide olisi välttämätön. Selvitysmies Tom Niemen mielestä kaivoskuljetusten tehostamiseksi pohjoisen rautatieyhteydet pitäisi sähköistää Kolariin saakka. Pohjanlahden satamat, erityisesti Kokkola, tarvitsevat myös investointirahaa.

Etelänkin rauta- ja maantieväylät tarvitsevat kipeästi kunnostusta. Esimerkiksi poikittaisliikenne Tukholmasta Turun ja Kehä III:n kautta Pietariin on edelleen kelvoton.

Suomi on ulkomaankaupalle saari ja pussinperä. Pohjois-Suomen teollisuuden vienti kulkee Perämeren pohjukasta Merenkurkun kautta Tanskan salmiin ja vasta sieltä maailman merille. Talvella Suomen satamat ovat jäässä.

Ruotsin teollisuus pääsee Pohjanmeren satamien ja Norjan Narvikin kautta suoraan maailmalle. Annetaanko tämän etumatkan kasvaa jättämällä Suomen tiet, radat ja satamat rempalleen sillä perusteella, ettei Suomen valtiolla ole varaa investointeihin?

Kuvitus Janne Tervamäki.

Juha Jaakkola

Keskustelu

Ei tämä Soinin ehdotus työeläkerahojen käyttämisestä liikenneväyliin ole ollenkaan uusi. Julkisuudessa on ollut mm. Raimo Sailaksen ja Pasi Holmin selvitykset, joissa on ehdotettu yksityisen rahan käyttämisestä merkittävien liikenneväylien rakentamiseen. Maailmalta on hyviä esimerkkejä siitä, että suuria tiehankkeita on toteutettu yksityisellä rahoituksella. Toki meilläkin on ollut käytössä PPP- malli, joista ensimmäinen oli Järvenpään Lahden välinen moottoritie. Sanomattakin on selvää, että tälläinen rahoitus soveltuu muutamaan suureen hankkeiseen, kun taas pääosa väylien rakentamisesta ja kunnossapidosta tulee rahoittaa julkisilla verovaroilla.
Keskustelu Soinin puheenvuoron jälkeen ei ole ollut mieltä ylentävää vaan se on heti lytätty. Nostan hattua pääministerille, joka uskalsi varovasti puoltaa tälläista rahoitusmallia. Toivottavasti poliitikot uskaltavat käyttää tätä rahoitusmallia tulevallla eduskuntakaudella, niin saataisiin elinkeinoelämälle ja kansaisten hyvinvoinnille tärkeä liikenneinfra kuntoon!

Soinin ehdotus on harvinaisen järkevä. Paremmassa tallessa rahat lienevät kotimaisissa kohteissa kuin ulkomailla. Kansantalouden kannaltakin se lienee järkevää, vaikka tuotto ei mitään ylivertaista olisikaan.

Kyllähän Suomen valtiollakin olisi varaa ylläpitää kunnollista infrastruktuuria, jos prioriteettiasiat olisivat oikeassa järjestyksessä!

Varma ja Ilmarinen pitävät kotimaan infrasijoituksia yksinoikeutenaan. Valtiokin tukee tätä. Tästä on hyvänä esimerkkinä juuri tehty Fingrid-kauppa. Siihen valtio otti kumppaniksi vain Ilmarisen, vaikka kohde olisi kiinnostanut muitakin kotimaisia eläkeyhteisöjä.

On helppo ymmärtää, että kotimaan julkinen infrastruktuuri sopii täydellisesti yhteen meidän omien eläkevarojen kanssa- kohde on pitkäaikainen, jatkuvaa tasaista kassavirtaa tuottava ja erittäin vähäriskinen. Tämän estää kuitenkin kaksi asiaa:

1. Väärä käsitys infrainvestointien järkevyydestä. VM:n Nummikoskea myöten väitetään, että infraan sijoittaminen tarkoittaa vain rasitteiden siirtämistä tuleville sukupolville, ja että infrainvestointeja pitää siksi rajoittaa. Totuus kuitenkin on, että infrasijoitukset ovat kannattavia. Kannattavat kohteet on tutukittu ja valittu. Esimerkkinä vaikka pääkaupunkiseudun junaliikenne, jonka toimivuus olisi varmasti kannattavaa. Nyt se aiheuttaa erittäin suurta taloudellista haittaa monille yrityksille ja yksityisille. Tulevat sukupolvet joutuvat toki nekin infrasta maksamaan, mutta kyllä ne sitä myös käyttävät ja sen hyödyistä nauttivat! On aivan toinen tilanne, kun tämä sukupolvi käyttää varoja kulutustavara-kulutukseen ja ottaa siihen velkaa.

2. Eläkeyhtiöiden dominanssi: Meillä on kaksi suurta eläkeyhtiötä, jotka eivät päästä markkinoille muita kotimaisia toimijoita. Ne ovat pystyneet estämään riippumattomien sijoitusinstrumenttien tulon markkinoille ja siten myös muiden kotimaisten eläkeyhteisöjen ja muiden vastaavien sijoitukset kotimaan infraan. Ei ole kotimaista kilpailua. Varma ja Ilmarinen ovat itse neuvottelemassa valtion rata- ja tiehankkeissa (elinkaarihankkeet) mallilla, jossa ne ovat liittoutuneet kansainvälisten infrasijoittajien kanssa rajoittuen vain 19,9% omistukseen. Ulkomaisille menee 60% siivu, jos rakennusliike suostuu ottamaan 20%, kuten nyt suunniteltu. Ulkomaisten infrasijoittajien tuottovaatimukset perustuvat kansainväliseen kulurakenteeseen ja riskinottoon, ja ovat sännönmukaisesti 10-20% luokkaa. Rakennusliikeiden tuottovaatimus on aina yli 15%. Oman pääoman tuotto nousee tällä rakenteella kohtuuttoman korkealle. Elinkaarihankkeissa valtio joutuu maksamaan noin 20% liian korkeaa palvelumaksun pääomaosuutta, kun muuta tarjontaa kun ei ole, tietystä syystä.

Valtion Infra Oy:n taustalla on ollut pelkästään pyrkimys ohittaa VM:n budjetti. Infra Oy:n tosiasillisesta toiminnallisesta sisällöstä ja rahoitusmallista yms. aivan keskeisestä kysymyksistä ei ole esitetty mitään konkreettista eikä muutakaan, eikä mediakaan siitä näytä olevan kiinnostunut. Joka tapauksessa on selvää, että jos Infra Oy perustettaisiin ja siihen pääsisivat mukaan Ilmarinen ja Varma, ne päästettäisiiin yhtiöön taas ilman kilpailua. Myös hankekohtainen rahoituskilpailu estyisi täysin. Ja taas valtio olisi menettämässä rahaa puutteellisen kilpailun vuoksi, puhumattakaan siitä, ettei Suomeen kehity tällä tavoin aidosti toimivia infrastruktuurin rahoitusmarkkinointa sen enempää valtion kuin kuntienkaan tarpeisiin.

Soinin ehdotus on todella järkevä, mutta monet panivat merkille, miten koko ”eläkeyhteisö” oli yhtenä miehenä sitä kiireellä tyrmäämässä. ”Eläkeyhteisö” on sopinut sisällään (Varman ja Ilmarisen ”suosituksesta”), etteivät ne tee kuin tietynlaisia sijoituksia infraan. Siitä ei ole mahdollista poiketa, vaikka joku niin haluaisikin. Eläkeyhtiöiden ”sodidaarisuudesta” kertoo hyvin myös se, miten Eteran toimitusjohtaja kiirehti kommentoimaan Soinin aloitetta kehumalla eläkeyhtiöiden muunlaista aktiivisuutta infra-alalla -mainostaen ILMARISEN sijoitusta Fingrid’iin! Panee epäilemään kartellia, joka koituu valtion ja kuntien vahingoksi.

Tämä tarkoittanee niinsanottujen elinkaari-investointien rahoittamista. Olikohan eläkevakuutusyhtiöiden laissa annettu tuottovaatimus 4%. Valtio saa lainaa parilla prosentilla. Miksi valtio sitten maksaisi eläkerahasta tuplaten?

Tässä ainaisessa tuottovaatimus-intoilussa tuppaa unohtumaan tuo kolikon toinen puoli, johon jutussakin kainosti viitataan: kuinka suuria taloudellisia menetyksiä aiheutuu rapautuvasta infrastruktuuristamme. Kouriintuntuvaa esimakua olemme saaneet mm. VR:ltä. Toisaalla taas ammattirahtarit noituvat jatkuvasti heikkenevää tiestöämme. Parantamista löytynee myös vesi- ja lentoliikenteessä.

Sijoitettujen rahojen tuotto tulee tietysti olla selvästi inflaatiota suurempi. Plus-puolelle tulee lisäksi automaattisesti sujuvien yhteyksien tuottama hyöty kansantaloudelle. Kuinkahan usein tämä muistetaan laskea mukaan – tai ehkä unohdetaan tarkoituksella?

”Tämä tarkoittanee niinsanottujen elinkaari-investointien rahoittamista. Olikohan eläkevakuutusyhtiöiden laissa annettu tuottovaatimus 4%. Valtio saa lainaa parilla prosentilla. Miksi valtio sitten maksaisi eläkerahasta tuplaten?”

Valtio maksaisi tuplaten budjettiteknisistä syistä. Ihan samat syyt oli käsillä Lahden motarin kanssa ja Turun motarin kanssa. Yksityisella rahalla tiet saatiin tehtyä ja kalliimmaksi tulee kuin suora valtion investointi olisi ollut. Valtion investointi ei vaan ollut mahdollinen budjettiteknisistä syistä.

Eläkerahat pitäisi sijoittaa Suomen julkisen sektorin projekteihin, joissa tuottovaatimus toteutuu.
Kuntien Eläkevakuutus sijoitti Sampsa Katajan johdolla 550 miljoonaa euroa Kreikan valtion roskalainoihin ! Niistä arviolta puolet tulee tappioksi ! Missä on poliittinen vastuu ?

Näitä luetaan juuri nyt