Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Ei saa marista tuloeroista!

Paul Lillrank
Blogit Nurkanvaltaaja 30.1.2012 07:31

symbolikuvaPieni lapsi marisee, kun hän on pahalla mielellä tietämättä syytä ja osaamatta sanoa, mitä haluaa. Poliittista keskustelua leimaa marina tulo- ja terveyseroista.

Tuloerojen tyypit ja muutosten syyt tarjoavat monimutkaisuudessaan rajattomia mahdollisuuksia tilastoilla valehtelemiseen. Jos aikasarjan alkupiste asetetaan tasa-arvon huippuvuoteen 1995, saadaan pahalta näyttävä trendi. Jos se siirretään muutamia vuosikymmeniä aikaisemmaksi, havaitaan vaihtelua molempiin suuntiin. Jos katsotaan tuloja kotitalouksittain, eroja syntyy, jos yksinhuoltajien määrä lisääntyy tai hyvin ansaitsevat menevät naimisiin keskenään.

Tuloero tarkoittaa, että yksilöt, kotitaloudet tai väestöryhmät saavat tai heille jää käytettäväksi eri määriä rahaa. Tulotasoa, puhdasta luontoa ja vapaa-aikaa ei lasketa.

Viime vuosikymmenenä tuloerot ovat kasvaneet kaikissa kehittyneissä maissa ja kaikilla toimialoilla, erityisesti rahoitusalalla. Palkallaan elävä keskiluokka joutuu toimettoman alaluokan ja yrittäjätulojaan kasvattavan yläluokan puristukseen. Tilastoista ei ilmene kattavaa selitystä.
Syyt, seuraukset ja mahdolliset toimenpiteet ovat erilaisia riippuen, katsotaanko tulonjakoa vai tulonmuodostusta.

Tulonjakoon vaikuttavat eri tulotyyppien verotus ja vastikkeettomat tuet. Jos katsotaan vain tulonjakoa, syntyy illuusio, että yhteiseen laariin sataa mannaa taivaasta, mutta jakopolitiikka vetää erot kieroon. On syytä marista, koska jossain joku näyttää antavan toisille soppakauhalla, toisille teelusikalla.

Jakoperusteita voidaan toki säätää, mutta raskaasti verotetussa taloudessa on aika vähän liikkumavaraa haittaamatta tulon muodostusta.

Kyvykkyyden merkitys

On syytä vaihtaa näkökulmaa ja kysyä, mistä minua työntekijänä palkitaan ja mitä asiakkaana suostun maksamaan?

Miksi kitsas työnantaja ja ahne omistaja taipuvat maksamaan yksille enemmän palkkaa ja bonuksia kuin toisille? Miksi joillakin yrityksillä on varaa osinkoihin, toisilla ei? Miksi rahoistaan kaksin käsin kiinni pitävä asiakas suostuu maksamaan joistakin hyödykkeistä enemmän, toisista vähemmän?

Tulonmuodostukseen vaikuttavat teknologia ja sen käytön vaatima koulutus ja kyvykkyys.

Massatuotannossa henkilökohtaisella kyvykkyydellä ei ole suurta merkitystä. Järjestelmä antaa ohjeet ja määrää tahdin.

Moderni teknologia on henkilökohtaista, vaatii yksilöllistä kyvykkyyttä ja johtaa pienempiin tulosyksiköihin. Asiakkaat maksavat mieluummin toteutuneista vaikutuksia kuin tuntitaksoitetuista suoritteista. Jos joku myy, hoitaa asiakkuudet ja tuo rahaa taloon, häntä kannattaa palkita aikaansaannostensa mukaan.

Massayhteiskunnan purkautuminen johtaa yksilöllisiin eroihin tulonmuodostuksessa. Vauraissa yhteiskunnissa kansanterveyttä selittää enemmän terveydestä huolehtiminen kuin sairauksien hoito. Jos jotkut ottavat terveystädin neuvoista vaarin ja toiset eivät, erot syvenevät.
Marinan sijasta pitäisi esittää syyt, asettaa tavoitteet ja ehdottaa toimenpiteitä.

Kuvitus Janne Tervamäki

Paul Lillrank

Keskustelu

”Jos aikasarjan alkupiste asetetaan tasa-arvon huippuvuoteen 1995, saadaan pahalta näyttävä trendi. Jos se siirretään muutamia vuosikymmeniä aikaisemmaksi, havaitaan vaihtelua molempiin suuntiin. ”

Kah, kirjoittaja haikailee muutamia (3-4?) vuosikymmeniä vuoden 1995 taakse, eli jaksolle 1955-1965. Pitäisikö meidän saada piiat takaisin? Filippiineiltä saisi varmasti halpaa työvoimaa tekemään ruokaa ja siivoamaan…

Näköjään muutkin haikailevat 1950-luvulle.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/109413-syytos-perussuomalaisille-%E2%80%9Dsuomi-henkisesti-1950-luvulle%E2%80%9D

Parempi olisi saada piiat takaisin kuin että matalan työttömyyden aikana kuten nyt maksellaan toimeentulotukia samoja määriä kuin suurina lamavuosina 90-luvulla.

Oikea tapa on kysyä, onko toivoa? Kun ihmisellä ei ole toivoa paremmasta, tulee hän epätoivoiseksi. Silloin on lähellä tilanne, ettei hänelle millään ole mitään väliä. Kirjoittajakin vilkuilee silloin ympärilleen metrossa vetääkö joku toivoton häneltä kirveellä kallon halki tms.
Kapitalismi rikastutti keskiluokan velkarahalla rauhalliseksi ilman että rikkaiden ”kyvykkäiden” tarvitsi luopua mistään. Nyt tuo tie on käyty loppuun, velkaa ei enää voi ottaa. Milläs sitten estät keskiluokan alapään kurjistumisen? Rikkaat ei varmasti anna vieläkään mitään omistaan, ei ne koskaan anna. Poliiseja lisää? Turvamiesten suojaamat asuinalueet rikkaille? Kansalliskaarti suojaamaan omaisuutta? USAssa noin jo tehdään, kohta myös Euroopassa. Luokkayhteiskunta on tulossa takaisin.

Artikkelistaan päätellen professori Lillrank ei ole ”ammattimiehenä” ihan sieltä kevyestä päästä! toivottavasti se näkyy myös tulonmuodostuksessa!

Aivan oikein, tuloerot välillä kasvavat, välillä supistuvat. Vuosina 2008-9 tuloerot supistuivat. Nytkin ne ovat vielä pienemmän kuin vuonna 2007. Ja jos lama tästä tulee, taas tuloerot supistuvat.

Suomeesa kuitenkin tuloerot ovat kansainvälisesti verrattuna pienimmästä päästä. Tuloeroja pitää olla, kukaan sitä ei kiistä. Tuloeroja supisti reilusti juuri tehty reilun satasen takuueläkkeen suurennus ja myös muut tulonsiirtojen tasokorotukset. Ne purivat kaikkein pienituloisimpiin. Pääomatuloveron korottaminen myös supistaa tuloeroja.

Millä ne tukoerot estetään, kun osa on huippulahjakkaita, ahkeria, onnekkaita, riskinottohaluisia ynnä muuta. Kai sitä sellaiselle tulee tullakin rahaa läjäpäin ja olisihan se väärin, ettei mitään palkintoa yhteiskunta sallisia tällaisille. Niin kauan kuin on yksilöiden eroja, on tuloeroja. Nämä Fortum-optiot voisi jättää pois, sillä tuotteella on valmis kysyntä ja koneet olemassa.

Lillrank tietemiehenä varmaan vain unohtaa mainita, että kehittyneiden maiden taloudet kasvoivat sen kauhean sosialismin aikana 1950-1980 nopeammin kuin viimeisen 30 vuoden aikana. Syitä on luonnollisesti monia, mutta tasainen tulonjako ei näytä olleen este tuottavuuden nopealle kehittymiselle. Lillrank tietemiehenä varmaan vain unohtaa mainita, että tuloerot eivät johdu pelkästään vain taitavuudesta tehdä ylivertaisia hyödykkeitä, vaan taitavuudesta saattaa pelisäännöt itselle mieleisiksi. Teollisuusväestön saattaminen globaalille kilpailulle alttiiksi ilman, että lääkäreiden, insinöörien, ekonomistien tai juristien työmarkkinoita avattaisiin samaan tahtiin, saa halutun tulonjaon aikaiseksi. Verojärjestelmän rukkaaminen tietyn porukan veronkiertojärjestelmäksi mahdollistaa tulonjaon muuttamisen.Luomalla vahva valuutta muutetaan velkojien ja velallisten sekä viejien ja tuojien asemaa, millä saadaan aikaiseksi haluttu tulonjakovaikutus. Yritystoiminnan keskittymillä saadaan ohjattua rahat valtaväestöltä vähemmistölle yms. yms. Tässä meillä on jälleen kerran artikkeli, jossa näkyy mikä yhteiskunnassa mättää – ja pahasti.

Yhteiskunta on täysin riippuvainen ahkerien ja pystyvien ihmisten työskentelystä. Heidän sortamisensa kuristaa siten koko yhteiskuntaa. Ahkeria pitäisi kannustaa eikä syödä edellytyksiä hyötyä lahjoistaan. Vastenmielistä on havaita, että käsite ahkera ei kelpaa poliittiseen kielenkäyttöön. Ahkerien sijaan puhutaan rikkaista, riistäjistä, herroista, ahneista, varakkaista ja tuloeroista.

Ahkeruus on hyväksi hyvänteossa, hyvin aikein, mutta ahkeruus pahanteossa ja tietämättömyydessä se vasta paljon pahaa ja vahinkoa saa aikaan. Esimerkiksi tuossa lainsäätäjän hommassa en näe mitään syytä ahkeroida juurikaan enempää. Kyllä näillä nykyisillä pykälillä tultaisiin toimeen vallan hyvin, niitä voisi jopa aikalailla karsia.

Tulojaon kysymys on paljon laajempi yhteiskunnallinen kysymys, kuin se että ketä saa ja miten paljon. Uskon, että yrittelijäitä ja ahkeria harmittaa, jos joku nostaa tukia vastikkeetomasti. Näistä ihmisistä valta osa on tukien varassa tahtomattaan, mutta joukossa on pieni osa myös laiskoja. Keskiluokan ja rälssin etu on pitkässä juoksussa kuitenkin se, että yhteiskunta tarjoaa tälle syrjäytyneelle / syrjäytyteille säädyllisen elintason. Yhteiskuntarauha on kuitenkin kaiken edelle menevä asia, minkä varmaankin, ainakin vanhempi väki myöntää.

Kuten kaikki voivat päätellä, vuosi 1995 on professorin mielestä ollut varsinainen onnen ja sosialismin vuosi. Vuonna 1995 työttömyyttä kokeneiden ihmisten määrä oli 22 % työikäisistä, vuonna 1980 vastaava määrä oli 7,3 %. Työttömyyden kesto keskimäärin vuonna 1995 oli 6,7 kuukautta, vuonna 1980 5,5 kuukautta. Työttömyys korreloi voimakkaasti sosiaalisiin ongelmiin, terveysongelmiin ja syrjäytymiseen. Mutta hei, vuosi 1995 oli kiva vuosi siinä mielessä, että osa porukasta ei vielä ollut tajunnut miten ansiotuloja voi muuttaa kevyemmin verotetuiksi pääomatuloiksi. Let´s face it. Maailman Lillrankit eivät tarvitse tietoa tietääkseen miten maailma makaa. He vain tietävät sen.

Eriytetty verolaki tuli voimaan muistaakseni ahon hallituksen aikaan v.1993 ja on sellaisenaan pysynyt näihin päiviin asti. ”Hienointa” siinä oli esimerkiksi tämä, että nelihenkinen perheyritys, joka ei ole pörssiyhtiö ja jolla on pääomia yli 4 milj. voi nostaa verovapaina pääomina 360 000e per vuosi, siis ei kunnallisveroa ei mitään. Sen sijaan työmarkkinatuella oleva henkilö maksaa 550e saatavista 20%. Jyrki Katainen on puolustellut tätä kovaa veroa sillä, että se kannustaa töihin. Minä itse ymmärrän, että sillä pyrittäisiin (työmarkkinatuella) pitää ihminen elämässä kiinni, silloinkin , kun töitä ei ole saatavilla. Verovapaana tukenakin se olisi liian pieni.

Paul Lillrankin maailma on kovin musta valkoinen.

nos:

”Lillrank tietemiehenä varmaan vain unohtaa mainita, että tuloerot eivät johdu pelkästään vain taitavuudesta tehdä ylivertaisia hyödykkeitä, vaan taitavuudesta saattaa pelisäännöt itselle mieleisiksi.”

Täsmälleen. Se ansaitsee, joka osaa tai voi kiristää edut itselleen. Ensimmäinen esimerkki on tietysti ahtaajat ja lennonjohtajat, mutta valtavasti on ryhmiä joiden tehokkaaseen edunvalvonta-asemaan ei ole kiinnitetty juurikaan huomiota.

Usein etuja saavutetaan verotuksen avulla. Yksityiset lääkäriasemat ja lakitoimistot ovat pystyneet maksamaan palkkaa osinkoina, noin esimerkiksi. Tämä on lisännyt palkkakilpailua ja nostanut myös muiden palkkioiden tasoa.

Etuja voidaan saada myös kaikenkarvaisilla subventioilla. Tyypillisiä ovat esimerkiksi erittäin hyvien kannattavien maatalousbisneksien massiivinen tukeminen, joukkoliikenteen suorat ja epäsuorat tuet, hiilipäästömaksut joiden avulla vesi- ja ydinvoiman kannattavuus on noussut, ulkomaisen laittoman työvoiman käytön mahdollistaminen heikon valvonnan avulla, poikkeukselliset raakamaan ostot, myynnit ja haltuunotot, rakentamisen heikostiperusteltu rajoittaminen, korporaatioiden perusteeton tukeminen tekijänoikeuslaeilla, kaikenlaiset tuottavat monopolit ja niin edelleen. Näitä on loputtomasti, isoja ja pienempiä.

Rahan kertyminen ei kerro pelkästään taidosta ja ahkeruudesta, se on myös korruption ja yhteiskunnan rapautumisen merkki.

Yhteiskunta on kuin pokeripeli. Ensin jaetaan rahat ja sitten joku voittaa ne. Joskus taidolla, joskus tuurilla, joskus huijaamalla. Taito on useimmiten valitettavasti sivuosassa. Tarvitsemme aina välillä uuden jaon.

Näitä luetaan juuri nyt