Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Ei määrää ilman laatua – vanhuspalvelulaki tietää kuntapäättäjille päänvaivaa

Paul Lillrank
Blogit Nurkanvaltaaja 27.8.2012 06:30

Kuvitus Janne Tervamäki.

Kuntatieteellisen normaaliparadigman mukaan palvelun laatu on yksi-yhteen-suhteessa resurssien määrään. Hyvinvointipalvelujen tuottavuutta ei voi kehittää. Ei ole ajateltavissa palveluinnovaatioita, joiden avulla hyvää hoitoa, ennakolta ehkäisyä tai kuntoutusta voisi aikaansaada vähemmillä resursseilla. On väistämätöntä, että vanhukset makaavat laitoksissa. Johtaminen on hallinnointia, ja strategia on resurssipulasta valittelua. Panokset ja tuotokset raportoidaan erikoisaloittain ja tilikausittain, ei kokonaisvaltaisesti vanhuksen elinkaaren yli. Tähän teoriaan nojautuen resurssimäärät halutaan nyt naulata lakitekstiin.

Kun kunnallinen hyvinvointipalvelu ei suoriudu tehtävistään ja täytä kansalaisten odotuksia, syyksi on aina kelvannut resurssipula. Jos resurssit kirjoitetaan lakiin ja jos ne vielä annetaan, resurssipula lakkaa olemasta syy. Kokonainen suomalainen keskusteluperinne menee hautaan!

Jos teoria ei olekaan tosi ja vanhus 0,7 hoitajan silmien alla edelleen makaa pissavaipoissa, laatutavoitteita todennäköisesti ruvetaan virittelemään, vähättelemään ja pimittelemään.

Tämän estämiseksi myös laatuvaatimukset on määriteltävä täsmällisesti ja kirjattava lakiin. Palvelutarpeen arvioi tuottajasta riippumaton taho. Tavoitteiden toteutumista valvotaan säännöllisin auditoinnein. Eihän ole vastuullista, että velkaantunut valtio jakaa rahaa vahtimatta vaikuttavuutta.

Veronmaksajankin olisi hyvä tietää, mitä hän kuntatieteellisen teorian mukaan voi 0,7 hoitajalta vaatia. Olisi myös hyvä pystyä vertaamaan, voisiko jonkun muun teorian nojalla vähemmällä saada enemmän?

Kunta konkurssiin

Mitä sitten tehtäisiin tapauksissa, joissa resurssit ovat lainmukaisia, mutta tulokset eivät?

Yksityiselle tilanne on selvä: sopimukset irtisanotaan ja edessä on konkurssi. Mutta mitä jos tuottaja on kunta? Jos kunta ei suoriudu tehtävistään lakisääteisillä resursseilla, miksi se saisi jatkaa olemassaoloaan lainrikkojana?

Ministeriön tulisi kiireellisesti luoda menettelytavat kuntakonkurssin hallitulle toteutukselle. Toimiva johto irtisanotaan. Konkurssipesän resurssit luovutetaan tai myydään jollekin kyvykkäämmälle toimijalle, naapurikunnalle, isäntäkunnalle tai yksityiselle.

Entä mitä tehdään tapauksessa, jossa laatuvaatimukset kiistattomasti täyttyvät pienemmillä resursseilla? Saako palvelutuottaja käyttää ylijäämiä toimintansa kehittämiseen, henkilöstönsä palkitsemiseen, osinkoihin tai innovaatioiden edistämiseen? Jos ylijäämät ulosmitataan valtiolle, tuottavuus ei tietenkään hievahda mihinkään.

Siis, jos resurssimitoitukset kirjataan lakiin, sinne tulee kuntalaisten edun nimessä myös kirjata velvoittavat ja täsmälliset laatuvaatimukset. Kun molemmat kirjataan, on pakko säätää myös kuntien konkursseista ja ylijäämien käytöstä.

Sekä resurssien määrän että palvelun laadun kirjaaminen lakiin toisi vipua kuntareformiin.

Paul Lillrank

Keskustelu

Tärkeintä taitaisi olla nimenomaan laadun parantaminen. Parempi hoito tarkoittaa kaikissa vahustenhuollon hoitomuodoissa yksinkertaisesti enemmän aikaa hoidettavaa kohti. Tästä sitten johtuu se, että riittävä henkilöstö on välttämättömyys kohtuullisen laadun aikaansaamiseksi. Henkilöstömitoituksen säätäminen pelkästään laitoksiin ei siis riitä. Tarvitaan myös kriteerit sille, millä edellytyksillä vanhus pääsee laitokseen sekä vähimmäismitoitus myös kotihoitoon. Mallia voisi ottaa lasten päivähoitoa koskevista säännöksistä.

Lapislle kuuluu myös vastuu vanhemmistaan eikä kaikkeen voi huutaa yhteiskunnan apua. Lapset jättävät vanhuksensa heitteille. Mikään yhteiskunta ei kestä tällaista guzeniinaan ehtousta, sillä rahanreikiä on moneen muuhuinkin hyvään tarkoituykseen ylivelkaisilla kunnilla. Lapset voisivat kustantaa mummoilleen ulkonakäyttäjän esim. 4h-kerhosta hintaan 9 euroa tunti.

Olisi tärkeää jaotella vanhusten hyvinvointiin vaikuttavat asiat erillisiksi kokonaisuuksiksi. Yksi merkittävä terveyteen vaikuttava tekijä on mm. yksinäisyys, joka vaatii lähinnä läsnäoloa ei kunnallisen sairaanhoitajan ammattipätevyyttä. Ratkaisut, joissa perinteisen laitosmaisen ajattelun sijaan esimerkiksi koululaisten iltapäiväkerhoja järjestettäisiin palvelutalojen tai vanhainkotien yleisissä tiloissa edistäisivät sekä lasten että vanhusten hyvinvointia ja sukupolvien välistä luontevaa vuorovaikutusta. Samalla vanhemmat voisivat olla huoletta, että lapset ovat turvallisessa ympäristössä. Läppäri kainaloon ja yhdessä esimerkiksi keskustelemaan Internetissä. Moni viisas 85-vuotias ajatus jää tähänkin keskusteluun kommentoimatta vain teknisistä syistä tietokoneiden ollessa täysin vieras, vaikkakin muutoin loistava mahdollisuus vuorovaikutteisuuteen. Yhteiskunnan on toki tärkeää luoda puitteet hyvinvoinnille, korostaisin silti jokaisen ihmisen omaa vastuuntunnetta sekä itsestä, että lähimmäisistään. Niin yksilöinä, omaisina ja ystävinä, kuin osana yhteiskuntaa.

Tärkeitä näkökohtia, jotka toivoisin päättäjiemme huomioivan. Yksi suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon käsittämätön ominaisuus on se, että lakien noudattaminen on yksityisille palveluntuottajille pakollista, mutta julkisille vapaaehtoista. Jos yksityinen rikkoo lakia, seuraa siitä poliisitutkinta, syyte ja rangaistus, mutta julkisen sektorin lainrikkomisia vain päivitellään julkisuudessa vuodesta toiseen ilman että kukaan joutuu vastuuseen. Tämä tekee vertailut julkisten ja yksityisten palveluntuottajien välillä hankaliksi, kun julkinen puoli voi toimia merkittävästi halvemmin jättämällä lait noudattamatta. Epäilenkin että yksityinen palvelutuotanto on huomattavasti samanlaatuista julkista edullisempaa.

Näitä luetaan juuri nyt