Ei kyllä ikinä devalvoida

Jo ei olisi ääriklisee sanoa, että Latvia on kuilun partaalla, voisi sanoa, että Latvia on kuilun partaalla.

Maan talous taantuu hurjaa parinkymmenen prosentin vauhtia. Korot ovat pilvissä. Maa ei saa markkinoilta lainaa, ei edes yhdeksi kuukaudeksi. Taloustuskan lievittämisestä elvytyksellä ei puhettakaan, pikemminkin julkista taloutta joudutaan leikkaamaan rajusti.

Ja markkinoilla odotetaan, että Latvia joutuu pian devalvoimaan valuuttansa latin, jonka arvo on sidottu euroon. Ministerit ja keskuspankin johtaja vakuuttelevat, että missään nimessä ei devalvoida.

Niin vakuuteltiin Suomessa 1990-luvun alkupuolella tai vaikkapa Argentiinassa 2002. Ei ikinä devalvoida. Mutta devalvoitiin kuitenkin.

Kovat puheet eivät ole yllätys, jokaisen poliitikon ja keskuspankkiirin pyhä tehtävä on valuutan arvoa puolustettaessa valehdella, että ei devalvoida. Aina siihen sekuntiin asti kun devalvaatiosta (tai tässä tapauksessa latin ja euron vaihteluvälin laajentamisesta) kertova tiedote on saatu ulos keskuspankin printteristä.

Uutislähteet eivät tosin kerro, onko Latvian valtiovarainministeri lyönyt paikallisen taloustoimittajan kanssa vetoa siitä, että ei ikinä devalvoida. Ehkä se oli suomalainen erikoisuus.

Devalvaatio olisi myrkkyä niille latvialaisille, jotka ovat pikaista euroon liittymistä odotellessaan ottaneet eurolainoja. Niiden maksaminen devalvoidulla latilla olisi vielä nykyistäkin hankalampaa.

Devalvaatiota jännäävät velallisten lisäksi myös ruotsalaispankit, joiden hallussa on 53 prosenttia Latvian lainamarkkinoista. Ruotsalaispankeilla on Balttian maissa eräiden arvioiden mukaan yhteensä 75 miljardin dollarin (yli 53 miljardin euron) lainavastuut.

Baltian talouskurjuutta käsitellään Teppo Tiilikaisen ja Hannu Lindroosin reportaasissa, joka ilmestyy juhannuksen Suomen Kuvalehdessä. Onkohan Latvia jo siihen mennessä devalvoinut? Haluaisiko joku lyödä vetoa?