Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Ei huolta inflaatiosta

Kustaa Hulkko
Blogit Nurkanvaltaaja 30.3.2009 15:05

Jos inflaatio olisi kiinni vain elvytys- ja pankkitukirahan määrästä, nyt olisi meneillään hillitön rahanarvon lasku.

Yhdysvaltain hallituksen elvytyspaketti on 789 miljardia dollaria, Euroopan vastaava summa on 255 miljardia ja Kiinan 587 miljardia. Pankkitukipaketit ne vasta hirmuisia ovatkin.

Keskuspankit ovat kasvattaneet rahan määrää kymmeniä prosentteja. Yhdysvaltain ja Japanin ohjauskorot ovat nollassa ja EKP laskee taas lähikuukausina omaa ohjauskorkoaan, joka on jo nyt ennätyksellisen alhainen 2,0 prosenttia.

Miksei inflaatio sitten riistäydy käsistä? Siksi että rahan lisätarjonta tarvitaan korvaamaan sitä rahaa, jota porukka kasaa sukanvarteen.

Deflaatio on selvästi inflaatiota suurempi vaara. Yhdysvaltain inflaatiovauhti putosi heinä-joulukuussa 5,6 prosentista 0,1 prosenttiin. Euroopassa muutos ei ollut ihan niin suuri, mutta suunta oli sama.

Deflaatio voi siis kohta jo kolkutella ovella. Se taas syventäisi rajusti yritysten ja kotitalouksien ongelmia, koska palkat eivät hevin jousta, eivätkä lainasopimukset.

Entä miten keskuspankit tekevät taantumassa rahapolitiikkaa, kun kerran nimelliskorot eivät voi mennä alle nollan, ja deflaatio väistämättä nostaa reaalikorkoja? Eivät paljon mitenkään. Japanin ohjauskorot ovat olleet suunnilleen nollassa jo vuodesta 1990 lähtien. Siitä huolimatta maan hintataso aleni 1998-2005 yli 4 prosenttia.

Ulospääsy umpikujasta: devalvointi

Yksi vaihtoehto tavoiteinflaatioon pääsemiseksi olisi omaksua tilapäisesti valuuttakurssitavoite. Sitä ehdotti äsken Ruotsin keskuspankin varapääjohtaja Lars G. Svensson. Se tarkoittaisi käytännössä valuutan tietoista heikentämistä, kunnes tavoiteltu hintataso on saavutettu.

Mutta eikö tämä menetelmä haiskahda pahamaineiselta ”kilpailevalta devalvaatiolta”?

Svenssonin mielestä eipä juuri. Ekspansiivisella rahapolitiikalla tuppaa aina olemaan valuuttakurssivaikutuksia. Sitä paitsi hän vähättelee Ruotsin kaltaisen pienen kansantalouden rahapolitiikan vaikutusta muihin maihin.

Yhdysvallat ja Japani eivät tietenkään voi käyttää Svenssonin reseptiä yhtä aikaa, koska maailman suurimpien talouksien valuutat eivät voi heiketä samanaikaisesti toisiaan vastaan.

Mutta jos Ruotsi todella alkaisi noudattaa tätä politiikkaa – minkä Riksbanken virallisesti torjuu mitä jyrkimmin – on ainakin yksi taho, joka kärsii kruunun heikentymisestä. Sitä ei Svenssonin vähättely muuta miksikään.

Se on Suomi. Siitä on elävä todiste keskustelu, jota on syntynyt esimerkiksi Kauppalehden palstoilla Stora Enson siirrettyä tuotantoa Suomesta Ruotsiin.

Kustaa Hulkko

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Keskustelu

Olipa mielenkiintoinen blogi. Olettaisin, että kun nämä hurjat yli 1,500 Mrd euroa syydetään systeemiin ympäri maailmaa, niin rekyyli alkaa jossain vaiheessa vaikuttamaan myös reaalitalouden puolella.

Veikkaan huvikseni 2010 ensimmäistä neljännestä. Hyvät uutiset herättelevät sekä (ahneen) pankkiirin ja uinuvan kuluttajan, ja – mitä ihmettä – patoutuneet ostohalut purkautuvat. Tämän jälkeen alkaa alkaa taas inflaatio purra, koska tällä välin tuotantokapasiteettia on suljettu, ja köyhtyneet yritykset haluavat päästä taas nopeasti jaloilleen. Lisäksi planeetalta ei löydy tarpeeksi raaka-aineita vastaamaan Kiinan ja Intian imua. Öljytynnyri maksanee vuoden 2011 puolella USD 250,- ja arvatenkin hiilikauppa kukoistaa.

Voivatkohan ylivelkaantuneet eurooppalaiset ja amerikkalaiset sittenkään osallistua seuraaviin juhliin täysin rinnoin? Vai lykkäämmekö velan lyhentämistä seuraaville sukupolville?

Näitä luetaan juuri nyt