Edessä pari laihaa vuotta
Tulee taantuma tai lama, joku voittaa aina pörssissä.
Viimeksi kuluneiden kahdentoista kuukauden aikana Helsingin pörssin osakekurssit ovat pudonneet hiukan yli 50 prosenttia, jos mittarina käytetään OMX Helsinki -indeksiä.
Päätrendi on siis selvä: laskeva. Silti samaan jaksoon sisältyy myös jyrkkiä nousuja. Pari sellaista on nähty myös viime viikkoina.
Uutiset heiluttavat
pörssikursseja
Mistä kurssien sahaus on johtunut?
Viikkojen 40, 41 ja 42 vuoristorata selittyy finanssikriisin eri vaiheilla ja suhdanneuutisilla.
Ensin markkinoilla vallitsi jyrkkä pessimismi siitä, miten Yhdysvaltain ja Euroopan johtajat selvittävät pankkikriisin. Se aiheutti maailmanlaajuisen kurssiromahduksen.
Alamäkeä vielä jyrkensi se, että tietyntyyppiset sijoitusinstituutiot joutuivat pakkomyynteihin.
Myyntipaniikki iski ainakin sellaisiin hedge fundeihin eli eksoottisia riskisijoituksia tekeviinrahastoihin, jotka eivät enää saaneet pankkilainaa rahapulaansa.
Myyntipakko oli myös sellaisilla sijoitustoimintaa harjoittavilla yhtiöillä, joiden vakavaraisuus oli tullut hälytysrajalle. Ne joutuivat keventämään riskipositioitaan päästäkseen pinteestä.
Taloussanomien mukaan myös eräät suomalaiset työeläkeyhtiöt joutuivat viime viikolla myymään osakkeita, koska niiden vakavaraisuus oli laskenut lähelle kriisirajaa.
Siksi sosiaali- ja terveysministeriö joutui ilmoittamaan, että eläkelaitosten vakavaraisuussäännöksiä helpotetaan.
Sitten koitti
nousun vuoro…
Seuraava vaihe olikin viikon 42 alku. Euroryhmän kokous Pariisissa ja G 7 -maiden kokous Washingtonissa saivat aikaan uskottavia päätöksiä pankkien pelastamisesta, ja kurssit syöksyivät taas ylöspäin.
Ilo jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Seuraavaksi sijoittajien tajuntaan iski monista viime viikkojen uutisista tiivistynyt oivallus, että maailma on menossa kohti taantumaa ja osakkeiden hinnat alkoivat taas pudota.
Tosin perjantai-iltapäivänä 17. lokakuuta kuluneen viikon saldo oli ainakin Helsingin yleisindeksin mukaan pikkuisen plussalla.
Taantuma
vai lama?
Taantuma merkitsee sitä, että tuotannon kasvu putoaa nollaan tai miinukselle ja työttömyys kasvaa.
Miksi reaalitalous – eli tuotanto ja työpaikat – kärsii pörssistä, rahamarkkinoista ynnä muista rahatalouden ilmiöistä? Mitä tekemistä tavallisen meikäläisen hiki päässä tekemällä työllä on joidenkin finanssinerojen aikaansaaman kuplan puhkeamisen kanssa?
Reaali- ja rahatalouden yhteys on moninainen. Ensinnäkin bisnes pyörii suureksi osaksi lainapääomalla, ja pankkien kyky lainata rahaa yrityksille ja kuluttajille on nyt heikompi kuin aikaisemmin.
Se voi johtua esimerkiksi siitä, että pankkien väliset luottomarkkinat ovat jumissa, koska pankit eivät luota toisiinsa.
Tai sitten pankkien omat pääomat ovat pienentyneet finanssikriisin takia siinä määrin, että niiden on pakko supistaa luotonantoaan.
Suomessa toimivat pankit ovat hyvässä kunnossa; islantilaispankkien tytärpankit ja sivukonttorit ovat oma lukunsa, mutta niistä ei nyt ole puhe.
Suomenkin pankit antavat kuitenkin lainaa hyvin varovaisesti. Ne varautuvat luottotappioihin, joilta ne ovat toistaiseksi välttyneet.
Toiseksi kuluttajien alttius kuluttaa ja asunnonostajien halu ostaa asuntoja perustuu osittain siihen, että heidän varallisuutensa kasvaa. Kun asuntojen hinnat ovat alkaneet pudota, tätä omaisuuden arvonnousun antamaa psykologista boostia ei enää ole. Sen käänteisilmiö nostaa päätään, nimittäin säästäminen pahan päivän varalle.
Näin ollen moni tavara jää ostamatta, moni kontti kuljettamatta ostajamaihin. Kun kauppa ei käy, yritysten liiketoiminta hiljenee ja työvoimaa on pakko lomauttaa, työttömyys kasvaa, talouskasvu hidastuu, nollautuu tai menee miinukselle, osakekurssit ja asuntojen hinnat laskevat edelleen. Kierre on valmis.
Lukuja ei
vielä esitetä
Moni Euroopan maa on jo nyt taantumassa tai taantuman porteilla.
Maailmassa on tuhansia ekonomisteja, jotka tekevät työkseen suhdannearvioita.
Vain äärimmäisen harva taiteen sääntöjen mukaan tehty suhdannekatsaus sisältää toistaiseksi ennusteen, jonka mukaan ennustajan oma kansantalous tai maailmantalous sukeltaisi ensi vuonna niin ja niin paljon, vaikkapa -2 prosenttia.
Ainakaan Nurkanvaltaaja ei ole nähnyt sellaista. Niitä ei voi edes olla, koska suhdanne-ekonomistilla pitää olla käsissään riittävästi dataa eli tilastotietoa, jotta hän voisi ennustaa.
Meille on tarjolla vain laadullisia arvioita. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Sixten Korkmansanoo Talouselämä-lehdessä: ”Sallittakoon taantuman tulla.”
Korkman arvioi, että edessä on pari heikkoa vuotta. Suomella ei hänen mukaansa ole silti hätää, koska valtiontalous on tarpeeksi hyvässä kunnossa kestääkseen pari huonompaa vuotta.
Työeläkeyhtiö Varman sijoitusjohtaja Risto Murto, ekonomisti hänkin, on paljolti samoilla linjoilla.
Murto arvioi 15. lokakuuta Helsingissä, että akuutin epäluottamuksen tila on nyt ehkä ohi, ja finanssikriisin makrotaloudelliset vaikutukset tulevat näkyviin pikku hiljaa.
Murron mukaan on kolme pääskenaariota: 2-3 vuoden taantuma tai lama, 5-10 vuoden hitaan kasvun periodi ja kolmantena se, että kriisillä ei olisikaan olennaista vaikutusta tai vain tilapäinen jäähdytysefekti.
Hän itse piti todennäköisimpänä vaihtoehtona sitä, että tulossa on 2-3 vuoden taantuma.
Lyhyt positio
maan perii
Mutta palatkaamme osakekursseihin.
Finanssikriisi on ollut niin raju ja läpitunkeva, että se on koskenut itse asiassa kaikkia omaisuuslajeja. Myös korkopaperin, kuten bondien eli joukkovelkakirjalainojen, hinnat ovat laskeneet, samoin kiinteistöjen.
Varmoja sijoituskohteita ovat olleet vain hyvämaineisten valtioiden velkapaperit ja kulta.
On silti myös osakesijoittajia, jotka pystyvät tekemään voittoa laskevilla markkinoilla.
Sellaisia ovat viime aikoina olleet ”lyhyeksi myyjät”, toisin sanoen sijoittajat, jotka myyvät alaspäin syöksyviä osakkeita, mutta ostavat samat osakkeet takaisin myöhemmin alempaan hintaan – kenties myydäkseen ne uudelleen vielä moneen kertaan.
”Lyhyeksi myynti” tulee englannin kielen sanasta short position, lyhyt positio, joka tarkoittaa sitä, että myyjä on itse asiassa myynyt osakkeita tai muita arvopapereita niin paljon, että hän joutuu ostamaan tai lainaamaan samoja arvopapereita markkinoilta, kun tilinteon hetki koittaa ja arvopaperit on luovutettava ostajalle.
Finanssikriisin aikana monissa pörsseissä rajoitettiin lyhyeksi myymistä, koska se vauhditti pörssilaskua.
Epäilyjä vilpistä
syksyllä 1987
Lokakuussa 1987 Helsingin pörssissä keskusteltiin vilpistä, jota väitettiin tehdyn silloisen pörssiromahduksen yhteydessä.
Varsinkin eräät piensijoittajat olivat vihaisia, koska he epäilivät joidenkin pörssivälittäjien moraalia ”Mustan tiistain” paniikkimyynneissä.
Siihen aikaan pörssikauppa oli täysin erilaista kuin nyt. Kauppaa käytiin pörssin lattialla, jonne meklarit kokoontuivat päivittäin. Osakkeet olivat sananmukaisesti ”arvopapereita”.
Epäilyt liittyivät muun muassa siihen, oliko myyntitoimeksiantoja toteutettu ajallaan ja saapumisjärjestyksessä. Myynnin ajoituksella meklari saattoi suosia tiettyä asiakasta ja sortaa toista, sillä kaupan ajankohdalla on tietysti suuri merkitys, kun hinnat syöksyvät alaspäin.
Väitteitä esitettiin myös siitä, että eräät meklarit olisivat pelanneet omaan pussiinsa asiakkaiden kustannuksella.
Nyt tilanne on erilainen. Suomi ei enää ole pörssin ”villi itä”, kuten silloin oli tapana sanoa. Meillä on ollut arvopaperimarkkinalaki jo lähes 20 vuotta ja myös pörssin sisäinen sääntely on kehittynyt paljon.
Nurkanvaltaaja uskoo tai ainakin toivoo, että piensijoittajan suoja on nykyään vahva siitä riippumatta, miten rajusti kurssit heiluvat.
Haluatko lähettää Nurkanvaltaajalle kysymyksiä finanssikriisistä? Linkki siihen löytyy täältä