Déjà vu: pankkipomojen palkanalennus

Profiilikuva
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jenkkipoliitikot ovat vaatineet holtittomien pankinjohtajien palkkioiden alentamista. Muistatko, että Suomessa esitettiin sama vaatimus 1992?

Kun Nurkanvaltaaja viimeistelee tätä tekstiä, Yhdysvaltain kongressi on juuri päässyt alustavaan sopuun roskapankista. Yksityiskohtia emme vielä tiedä.

Sen kuitenkin tiedämme, että esimerkiksi edustajainhuoneen jäsen Barney Frank, rahoituspalvelukomitean demokraattinen puheenjohtaja, on sanonut näin: ”Wall Streetin titaanit, jotka kieltäytyvät palkanalennuksista Wall Streetin 700 miljardin dollarin pelastusoperaation yhtenä osana, ovat itsekkäitä ja epäisänmaallisia.”

Nurkanvaltaajan on helppo ymmärtää Frankin mielipidettä.

Tuntuisi aika pahalta rahoittaa veronmaksajien rahoilla kymmenien tai satojen miljoonien dollarien henkilökohtaisia vuosipalkkoja ja -palkkioita. Sellaisista summista Yhdysvalloissa on helposti kysymys – jopa tällä kriisialalla.

Tulee mieleen vuosi 1992 ja Suomen pankkikriisi. Säätytalolla pidettiin 18. maaliskuuta hallituksen tiedotustilaisuus, jossa esiteltiin pankkitukipäätöksiä.

Hallitus oli päättänyt antaa pankeille 8 miljardin markan pääomaruiskeen pönkittääkseen pankkien luotonantoa ja estääkseen laman syvenemistä.

Pääministeri Esko Aho sanoi, että pankkien ”virheistä vastuullisten johtajien kohdalla suoritetaan tarpeelliset henkilöjärjestelyt ja johtajien palkkoja ja muita etuuksia leikataan”.

Suurten pankkien johtajat istuivat rivissä Säätytalon penkissä korvat kuumina. Vähän kuin sotasyylliset.

Mutta ei suomalaisten pankinjohtajien palkkoja kuitenkaan leikattu. Tietysti moni sai potkut, ja kaikkien tulospalkkiot romahtivat, koska pankit tekivät tappiota.

Mutta ainakaan Nurkanvaltaaja ei ole kuullut, että yhdenkään pankkipomon palkkoja olisi alennettu. Ei hallituksella ollut valtuuksia puuttua pankkien ja niiden johtajien sopimuksiin.

Ainoa henkilö, jota rangaistiin, oli Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg.

Kullberg ryhtyi riitelemään Ahon kanssa julkisesti. Kiistelyn lopputulos oli se, että hänen oli pakko erota.

700 miljardin
roskapankki

Presidentti George W. Bush vei esityksen 700 miljardin dollarin roskapankista kongressiin viime viikonvaihteessa. ”Roskapankki” tarkoittaa valtion erityisrahastoa, johon siirrettäisiin pankkien antamat ongelmaluotot ja niiden vakuudet.

Esityksen käsittelyllä on tulipalokiire. Kongressi jää jo perjantaina vaalitauolle; toisaalta Yhdysvaltain finanssikurimus voi paheta katastrofaalisesti, ellei esitystä hyväksytä viipymättä.

A propos palkanalennukset: onko niitä tulossa Yhdysvalloissa? Saa nähdä. Ehkä kongressi on tekemässä niistä juridisen ehdon pankkituen saamiselle – toisin kuin Suomessa 1992.

Toisaalta kriisipankit ovat jo tähän mennessä oma-aloitteisesti pudottaneet johtajiensa palkkioita.

Esimerkiksi pikkupankki Columbia Bancorp kertoi jo kesällä 2008, että sen pääjohtajan palkkaa oli alennettu.

Alennus oli 5000 (siis: viisituhatta) dollaria kuussa.

Summa tuntuu aika pieneltä, kun muistaa, että Yhdysvaltain pankkikriisin hintalappu on 1000 miljardia dollaria. Tai 2000, riippuu siitä, keneltä kysyy.

Mutta jokainen kykynsä mukaan.


Kaikki Nurkanvaltaajan blogimerkinnät löydät täältä