Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Bob Dylan arvopaperina: tasaista kassavirtaa sijoittajille

Jarmo Raivio
Blogit Nurkanvaltaaja 10.9.2012 06:30

Bob Dylanilta ilmestyy ensi viikolla 11. syyskuuta uusi levy. Se on hänen puoli vuosisataa kestäneen levytysuransa 35. studioalbumi. Samoihin aikoisin pitäisi markkinoille päätyä myös joukkovelkakirjalaina, jossa Dylanin tuotantoa käytetään 300 miljoonan dollarin (238 miljoonaa euroa) lainaamiseen suursijoittajilta.

Dylan-lainan yksityiskohdista piti sopia jo elokuun lopussa, mutta asiaa järjestelevä amerikkalainen investointipankki Goldman Sachs päätti lykätä lainan liikkeellelaskua. Financial Times -talouslehden mukaan laina ei alkuperäisillä ehdoilla herättänyt tarpeeksi kiinnostusta sijoittajissa, joten nyt ehtoja muutetaan.

Sijoittajilta kerättävät 300 miljoonaa dollaria eivät päädy Bob Dylanille, vaan Sesac-nimiselle amerikkalaisyhtiölle, joka hallinnoi veteraanimuusikon tekijänoikeuksia. Yhtiö saa rahat könttäsummana tililleen, sijoittajille taas maksetaan Dylanin musiikin tekijänoikeustuotoista.

Siis kun suomalainen paikallisradio soittaa Like a Rolling Stonen, päätyy ainakin osa rahoista vaikkapa amerikkalaiselle sijoitusrahastolle, joka omistaa Dylan-joukkovelkakirjalainaa.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun säveltaidetta muutetaan kassavirraksi bondisijoittajille.

Jo 15 vuotta sitten englantilainen David Bowie laski liikkeelle Bowie-lainan. Laulaja keräsi sillä 55 miljoonaa dollaria. Rahat lainanneille sijoittajille taattiin vajaan kahdeksan prosentin tuotto kymmenen vuoden ajan. Korkokulut ja lopulta myös lainan pääoma maksettiin Bowien levyjen tekijänoikeustuotoilla.

Kymmenen vuoden laina-ajan päätyttyä tekijänoikeudet palasivat Bowien haltuun ja laina maksettiin takaisin.

Ainakin periaatteessa. Käytännössä Bowie-bondien menestyksestä on vaikea antaa lopullista tuomiota, koska niillä ei koskaan käyty kauppaa avoimilla markkinoilla. On kuitenkin todennäköistä, että joku teki hankkeessa rankasti tappiota.

Bondit rakennettiin vuonna 1997, muutamaa vuotta ennen kuin internet mullisti musiikkiteollisuuden. Tuottolaskelmien pohjaksi tehdyt arviot David Bowien levynmyynnistä lensivät romukoppaan, kun ihmiset ryhtyivät kopioimaan musiikkia ilmaiseksi netistä.

Luottoluokittaja Moody’s pudottikin Bowie-bondit vuonna 2004 kunniallisesta A3-luokasta pykälää vaille roskalainaksi. Popparivelkakirjojen luottoluokitus oli silti parempi kuin nykyään muutaman eurovaltion tai vaikkapa Nokian.

Parkkimittarivelkaa

Dylan ja Bowie sopivat hyvin bondien raaka-aineeksi, koska molemmilla on laaja levytysarkisto, joka tuottaa kohtuullisen tasaisesti sekä levymyynti- että radiosoittotuloja. Ennustettava kassavirta on tärkeää.

Dylan-sijoittajalle nyt julkaistavan Tempest-levyn menestyksellä ei ole suurempaa merkitystä, vanhat klassikkolevyt kun tuottavat tasaisesti. Samasta syystä menestyneenkään uuden artistin ei kannata yrittää arvopaperistaa musiikkiaan. Esimerkiksi Chisu-bondeja tuskin nähdään. Riski on liian suuri, koska niin paljon riippuu artistin uusimman levyn suosiosta.

Musiikin lisäksi myös elokuvista on viime aikoina paketoitu arvopapereita, amerikkalainen Miramax-studio lainasi viime joulukuussa sijoittajilta puoli miljardia dollaria arvopaperistamalla vanhojen elokuviensa tuotot. Studion elokuviin kuuluvat esimerkiksi Quentin Tarantinon ohjaama Pulp Fiction.

Muusikon tai elokuvaohjaajan lisäksi tasaisen kassavirran lähteeksi sopii vaikkapa chicagolainen parkkimittari. Amerikkalaiskaupunki myi vuonna 2008 parkkimittariensa tuotot yksityiselle yhtiölle. Kaupunki sai heti 1,15 miljardia dollaria budjettinsa tilkkeeksi, yksityinen sijoitusyhtiö taas kerää tasaisen parkkituottojen virran seuraavan 75 vuoden ajan.

Kuvitus Janne Tervamäki.

Jarmo Raivio

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt