Blogit

Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Armollinen kapitalismi

Blogit Nurkanvaltaaja 14.11.2011 07:31
Paul Lillrank

symbolikuva kapitalismistaOccupy Wall Street (OWS) -liike yritti osoittaa mieltä kapitalismin moraalittomuutta vastaan Lontoon pörssin edustalla, mutta päätyikin valtaamaan St. Paulin katedraalin pihamaan. Ehkä talouden moraali katosi herran huoneisiin.

Moraali ja etiikka tarkoittavat suunnilleen samaa. Edellinen tulee latinasta ja painottaa ulkoisia sääntöjä, jälkimmäinen kreikasta ja korostaa sisäisiä hyveitä. Moraali on säännöstö, jonka avulla ihmiset voivat luottaa toisiinsa. Yhteispeliin kykenevillä yhteisöillä on etulyöntiasema olemassaolon kamppailussa.

Aristoteleen ja perinteisen kapitalistisen moraalin mukaan ihmisen tulee saada mitä ansaitsee. Moraalin mukaisesta toiminnasta tulee seurata hyötyjä, rikkomisesta rangaistuksia. Muuten yhteiskunnan suola käy mauttomaksi ja moraalin vartijoiden rakennukset joutavat mielenosoittajien tallattaviksi.

Armo tarkoittaa, että ihmisen ei tarvitse vastata tekojensa seurauksista. Köyhässä yhteiskunnassa armo on niukkaa. Valintojen ja vaikutusten välillä on armottoman suora putki. Armo tekee poikkeuksen, mutta edellyttää armahdetulta kiitollisuutta ja parannusta. Jos armosta tulee sääntö ja sen ylenpalttisuudesta saavutettu etu, se menettää merkityksensä ja samalla katoaa moraali.

Postmodernin moraalifilosofian mukaan moraalilla ei ole sen enempää merkitystä kuin millä tahansa sopimuksella. Moraali ei ole universaalia, vaan luokkasidonnaista ja monikulttuurista. Yrityksiltä voi vaatia sosiaalista vastuuta, mutta ei kunnilta, järjestöiltä tai kuluttajilta.

Silloin kun pankkien omistajat vielä joutuivat täysmääräisesti vastaamaan riskeistä, asuntovelkaa haluavan tuli esittää täydet takuut vakavaraisuudestaan. Tunnollinen pankkiiri ei tuntenut armoa kieltäytyessään myöntämästä roskaluottoja. Sitten väliin tuli valtio, jolla oli varaa armollisesti taata sekä pankkien että tallettajien riskejä veronmaksajien rahoilla.

Paluu fundamentalismiin

Kapitalismin moraali katosi valtion ja rahoituslaitosten uuteen armon liittoon.

Molemmat ovat liian suuria kaatumaan, koska ne voivat nojata toisiinsa.

Keynesiläinen suhdannepolitiikka kadotti moraalinsa, kun laskusuhdanteen elvytysvelkoja ei tarvinnutkaan maksaa pois korkeasuhdanteessa. Talouden piristysruiskeista tuli päivittäistä ravintoa. Uskottiin, että viisi leipää ja kaksi kalaa monistuvat ikuisesti.

Kun isot menivät edellä, pienetkin kirmailivat riemullisesti armon mereen. Kunnan talous aina pelastetaan, elämänhallintansa hukanneita hyysätään. Helvetti on konkurssissa, kaikki pääsevät taivaaseen, joten mitä moraalista?

OWS hapuilee ohjelmaa, mutta armollinen ratkaisu houkuttaa. Wall Street julistetaan Sodomaksi ja Lontoon City Gomorraksi ja toivotaan taivaallista tuli-iskua. Syntipukki ristiinnaulitaan, jotta muiden ei tarvitsisi tehdä parannusta.

Kapitalismin pitäisi palata juurilleen, tunnollisuuden ja vastuullisuuden porvarilliseen markkinafundamentalismiin. Niistä voi kasvaa uusi vauraaseen yhteiskuntaan sopiva hyvän ja pahan tiedon puu.

Kuvitus Janne Tervamäki

Nurkanvaltaaja -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.