Ankeat ajat synnyttävät resepti- ja visiokirjallisuutta

Profiilikuva
Blogit Nurkanvaltaaja
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomi lukee pamfletin, näkee vision, kääntää trendin ja muuttuu jälleen menestystarinaksi.

Kuvitus Janne Tervamäki.

Ankeat ajat synnyttävät resepti- ja visiokirjallisuutta. Nyt kun kriisitietoisuus painaa päälle kuin lumimyräkkä, Suomen pitäisi saada uusi visio, yhdistävä näkemys loistavasta tulevaisuudesta. Sen kaikki tunnetut toteuttamistavat kuitenkin maksavat rahaa, joten ihan ensiksi pitäisi löytää resepti, jolla saadaan tuottavuus nousuun, talous kasvamaan ja velkaantuminen loppumaan.

Kari Stadigh (Pääomamarkkinat ja kasvu) ja Jorma Eloranta (Investointeja Suomeen) ovat kokkailleet reseptejä. Halki, poikki ja pannuun. Ongelma on, Luxemburgin pääministerin Jean-Claude Junckerin letkautusta mukaillen, että kaikki poliitikot tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta sitä he eivät tiedä, miten sen tehtyänsä pärjäisivät populisteille seuraavissa vaaleissa.

Kun välttämätön on poliittisesti mahdoton, syntyy tilaus korkealentoisemmille visioille. Niitä ovat tarjonneet Pekka Himanen (Sininen kirja) sekä Alf Rehn ja Risto E. J. Penttilä (Suunnaton Suomi). Tuottavuus vaatii luovaa tuhoa. Kenenkään ei kannata vapaehtoisesti olla se hölmö, jonka elinkeino, vaikutusvalta tai mukavuusalue tuhoutuu, kun muut keräävät luovuuden tulokset. Jossakin porukassa on saavutettava konsensus kärsimyksen kompensoinnista. Yhteinen visio olisi helpompaa kuin raaka demokratia, jossa vahvempi jyrää.

Monen mielestä porukka ei ainakaan ole EU. Kreikkalaiset eivät ole kavereita, joten heidät voi jättää. Visiokirjoissa porukka on toimija nimeltä Suomi. Se lukee pamfletin, näkee vision, luopuu vastakkainasettelusta, kääntää trendin ja muuttuu jälleen menestystarinaksi.

Vaikka Nokia oli menestystarina, Suomi on se tavallinen tarina, joka on kertaantunut jokaisessa teollistuneessa maassa. Suomella on vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia, mutta SWOT -analyysi tuottaa samanlaisen cocktailin kaikkialla.

Yhtenäiselle toimijalle mahdollisuuksia on mielikuvituksellinen määrä. Suunnattomassa Suomessa vanhusväestö on voimavara, vaikka terveiden elinvuosien määrä on 13 alle Ruotsin. Sininen kirja kehottaa Suomea ballerinan lailla loikkaamaan Viron kaltaisten taantuvien veroparatiisien yli kytkeytyäkseen suoraan Aasian urbaaneihin kasvutalouksiin.

Voiko vauras kansallisvaltio enää olla yhtenäinen toimija yhteisellä visiolla? Rikkaat ja menestyvät samaistuvat mieluummin kaltaisiinsa ulkomailla. Työväki vaatii, että kun herrat onnistuvat ja talous kasvaa, siitä kuuluu siivu kaikille. Kun samat herrat epäonnistuvat, kysytään, miksi köyhän pitäisi kärsiä herrojen virheistä?

Itsenäisyys, puutteen poistaminen ja eteneminen kansakuntien eturiviin olivat visio. Välimatka kurotaan umpeen seuraamalla johtajaa. Eturivissä ei ole enää esikuvaa. Sieltä aukeaa tuntematon määrä mahdollisuuksia ja uhkia, koska hyvinvoinnille, onnellisuudelle ja innovatiivisuudelle ei voi olla yhtä kaavaa. Hyvinvointi on autonomiaa, sosiaalisuutta ja mielekästä tekemistä. Ylhäältä annettu visio rikkoisi niitä kaikkia. Onnea voi komentaa esiin yhtä vähän kuin innovaatioita. Kaikki matkijat ovat samanlaisia, kukin innovaattori on innovatiivinen omalla tavallaan.

Visioilla hörhöily on turhanaikaista. Seurattaisiinko Ruotsia? Katsottaisiinko niitä reseptejä?