Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Alueellistamisen avoin piikki

Markku Hurmeranta
Blogit Nurkanvaltaaja 17.10.2011 06:31

symbolikuvaMatti Vanhasen taannoisten hallitusten hellimä alueellistaminen putkahti taas uutisiin, kun nykyisen hallituksen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko ilmoitti reilu viikko sitten, että Kuopioon ulkoistetun lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean muuttoaikataulua joudutaan rukkaamaan.

Fimean alueellistamisella pallottelu ei ole ihan ilmaista. Samanaikaisesti kun Kuopioon joudutaan palkkaamaan uutta väkeä, niin Helsinkiin jääviä joudutaan sijoittamaan muualle valtionhallintoon.

Muuttohalukkaita Kuopijoon mänijöitä on Fimeasta löytynyt varsin niukasti. Muuttohaluttomista lähemmäs sadan tulkitaan olevan irtisanomisuhan alla.

Irtisanomisiin alueellistamishankkeet eivät kuitenkaan kovin herkästi johda, sillä valtionhallinnon henkilöstöpolitiikka on luvalla sanoen asteen verran humaanimpaa kuin mihin yksityissektorilta saneerattavat saavat tottua.

Valtioneuvoston vahvistamien pelisääntöjen mukaan muuttohaluttomalle on tarjottava työtä hänen omalta työssäkäyntialueeltaan. Ensisijaisesti työtä on tarjottava saman hallinnonalan piiristä, ja ellei se onnistu, niin sitten joltain muulta hallinnonalalta. Tällaisia ”sijoitettavia” onkin sitten ripoteltu eri puolille valtionhallintoa.

Kuvaavaa alueellistamispolitiikalle on, että tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon tällaisia virastojensa mukana siirtymättömiä työntekijöitä oikeastaan on, ei ole olemassa keskitetysti missään. Puhumattakaan, että olisi saatavissa edes joku arvio siitä, paljonko tämä kaksoismiehitys on tullut veronmaksajille maksamaan.

Tiedot kustannuksista ovat hajallaan kussakin alueellistetussa virastossa. Valtiovarainministeriönkin tietoon asia tulee vasta siinä vaiheessa, kun alueellistetun viraston palkkamenot uusrekrytointien vuoksi karkaavat ja virastot joutuvat anomaan lisää rahaa. Yksityissektorilla ei tällaisella budjetointitarkkuudella kauan säilyisi työsuhteessa.

Fimea ei ole muuttohaluttomuusongelmansa kanssa suinkaan yksin. Sama kuvio on toistunut kaikkien alueellistamishankkeiden kohdalla.

Esimerkiksi Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskusta perustettaessa joihinkin toimipisteisiin ei saatu siirtymään ketään. Muun muassa Mikkelin palvelukeskus joutui palkkaamaan koko henkilökuntansa paikan päältä. Käytännössä alueen yrityksistä, sillä päteviä taloushallinnon ammattilaisia ei ihan ryppäissä Mikkelinkään kuduilla kuljeksinut.

Ammattiväkeään menettäneille paikallisille yrityksille ei noihin aikoihin juuri kannattanut mennä alueellistamispolitiikan autuullisuudesta saarnaamaan.

Ontuvaa arviointia

Nykyisessä hallituksessa alueellistamisesta vastaava hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen myönsi Helsingin Sanomissa (3.10.), että alueellistamispäätöksiä ei ole kovin hyvin seurattu tai arvioitu.

Pientä ryhtiliikettä asian korjaamiseksi on yritetty saada aikaan. Valtiovarainministeriö lähetti asiasta alkuvuodesta paimenkirjeen, joka sisältää ”ohjeen alueellistamisen vaikutusten arvioinnista ja seurannasta”. Eri ministeriöiden tulee vastata vm:n kyselyyn vuoden loppuun mennessä.

Samassa yhteydessä eri ministeriöitä velvoitetaan tekemään selkoa tiedossa olevista ja mahdollisista tulevista hallinnonalojen organisaatiouudistuksista.

Ikävä kyllä täydellistä tilinpäätöstä siitä, mitä kepulainen alueellistamispolitiikka on tälle maalle tullut maksamaan, pystytään tuskin valtiovarainministeriön selvityksenkään perusteella vielä laatimaan.

Kuvitus Janne Tervamäki

Markku Hurmeranta

Keskustelu

Helsinkiin jääneitä ei tarvi sijoittaa uudelleen valtion laitoksiin.
Fimean työntekijöille on osoitettu paikka Kuopioon, koska laitos
muuttaa sinne.Jos he vapaaehtoisesti jättävät muuttamatta,niin
miksi heitä pitää kohdella hellemmin kun muitakaan, jotka sanoutuvat
irti työstään. ?

Eräänlaiste alueittamista on ollut sekin että kakkien valtion laitosten
on oltava Helsingissä.

Nykytilanne on yksi huono seuraus siitä valtion aluehallinnon alasajosta, joka taannoin toimeenpantiin kun vanhat kutakuinkin toimivat maakuntapohjaiset läänit lakkautettiin. Huomattavasti parempi ja selkeämpi hallintomalli olisi voitu luoda lääninhallintoa kehittämällä ja siirtämällä valtuuksia keskushalinnolta aluehallinnolle.

samaa mieltä syntikaatin kanssa. Mitähän se on maksanut valtiolle ja ihmisille että sinne, missä tonttimaa on kalleinta ja asunnot kiven alla on tyhmyyksissään kaikki toiminnot keskitetty? Hyvä vaan että huomataan ja huomioidaan muukin 9/10 osaa valtakunnasta. Halvemmalla saadaan muualla sama palvelu mikä jokatap verovaroin kustannetaan.

Valtionhallintoon vuosikymmenten myötä pesiytyneet klaanit, suvut yms. klikit ovat rämettäneet ja byrokratisoineet vuosikymmenet viranomaistoimintaa. Yksin vaikkapa ruåtsinkieleisten yliedustus on hallintoon pesiytynyttä arkistohometta.
Jo nyt on näkyvissä, että toteutettu hajasijoittaminen on hajoittanut näitä pesäkkeitä ja uudet yksiköt ovat muotoutuneet alkuperäiseen tarkoitukseensa, kansalaisten palvelemiseen. – Ellei valtioneläteille muutto maistu, menköön vaikka toimistojen lattioita putsaamaan.

Alueellistamisesta huolimatta valtion ja muidenkin toimijoiden tarjoamat työpaikat vähenevät vähenemistään Itä- ja Pohjois-Suomessa. Jos muutama kymmenen tai sata työpaikkaa siirretäänkin jollekin alueelle, on sieltä samaan aikaan poistunut kaksinverroin enemmän väkeä milloin minkäkin valtion tai sellufirman ”tehostamisohjelman” myötä.

Alueellistamisen yksi tärkeä tarkoitus on levittää valtion työpaikkoja muuallekin kuin Helsingin seudulle ja pitää siten yhteiskunta toimivana kautta Suomen. Kuinka ihmeessä tämä voi toteutua, kun valtion laitosten siirtoon on kytketty vaatimus: ”muuttohaluttomalle on tarjottava työtä hänen omalta työssäkäyntialueeltaan. Ensisijaisesti työtä on tarjottava saman hallinnonalan piiristä, ja ellei se onnistu, niin sitten joltain muulta hallinnonalalta.”

Tuohan on suorastaan luksusta verrattuna siihen, mitä muut saavat kärsiä, kun on pakko siirtyä työn perässä pääkaupunkiseudulle.

Ylipäätänkin Helsingin seutu imee voimavarat muulta Suomelta työpaikkojen älyttömän keskittymisen takia. Henkilöstön muuttohaluttomuus jonnekin Kuopioon tai Rovaniemelle taitaa johtua pääasiassa ennakkoluuloista. Cityihmiset eivät näköjään nykyaikana ymmärrä (lue: osaa) arvostaa noiden seutujen hyviä puolia, kuten halvempaa elämistä, ruuhkattomuutta, nopeita työmatkoja, tilavaa ja rauhallista ympäristöä, lähellä olevaa luontoa, jne, jne.

Työpaikkojen siirroissa pitäisi olla samat säännöt kaikilla: ellet siirry mukana, hae itse jotain muuta työtä!

Näitä luetaan juuri nyt