Yliopistojen kurjistuminen tuhoaa tulevaisuutemme

Vallitseva tiedepolitiikka ei ota huomioon tieteellisen työn ominaislaatua, kirjoittavat Sara Heinämaa ja Pauliina Remes.

Profiilikuva
tiedepolitiikka
Teksti
Sara Heinämaa Pauliina Remes
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomella ei ole mittavia luonnonvaroja. Myös kotoperäistä energiaa ja perittyä pääomaa on niukasti. Kansakunnan kehittäjät tajusivat varhain, että monipuolinen koulutus on ainoa tapa synnyttää kasvua ja parantaa elämisen tasoa.

Johtava eliitti on luopunut tästä käsityksestä viimeisten vuosikymmenten aikana. Vaikka sana ”tutkimus” toistuu puolueiden ohjelmissa ja yritysten iskulauseissa, ovat tieteellisen tutkimuksen edellytykset jatkuvasti heikentyneet.

Käynnissä on ollut kolme tuhoisaa prosessia: yliopistojen kokonaisvaltainen alistaminen poliittis-hallinnolliselle määräysvallalle keinotekoisen kilpailuttamisen tekniikoin, valtava paine säästöihin yksipuolisen erikoistumisen kautta ja toistuvat rakennemuutokset, joissa tutkimukseen sovelletaan markkinoiden toimintatapoja.

Vallitseva tiedepolitiikka ei ota huomioon tieteellisen työn ominaislaatua ja on siksi tuhoisaa. Se aiheuttaa pitkäaikaisia sosiaalisia haittavaikutuksia ja ennakoimattomia taloudellisia menetyksiä.