Vahva perusrahoitus mahdollistaa pitkäjänteisen tutkimustyön
Puheenvuoro: Jos kilpaillun rahoituksen osuus kasvaa liiaksi, on vaara, että rahoittajat määrittävät liikaa yliopistojen strategiaa, kirjoittaa Helsingin yliopiston kansleri Kaarle Hämeri.
Yliopistojen rahoitus koostuu valtion perusrahoituksesta ja täydentävästä rahoituksesta. Myös täydentävästä rahoituksesta suurin osa on julkista rahaa. Vuonna 2017 Helsingin yliopiston toiminnan kuluista katettiin perusrahoituksella 56 prosenttia. Täydentävästä rahoituksesta suurin yksittäinen osuus, yli 40 prosenttia, tuli Suomen Akatemiasta kilpailun kautta.
Perusrahoitukseen kohdistuneiden leikkausten vuoksi sen osuus yliopistojen kokonaisrahoituksesta on vähentynyt vuodesta 2010 alkaen. Samanaikaisesti kilpaillun, täydentävän rahoituksen osuus on kasvanut. Vaikka täydentävä rahoitus lisääntyy, perusrahoituksen ei saa antaa rapautua. Tähän on useita syitä.
Jos kilpaillun rahoituksen osuus kasvaa liiaksi, on vaara, että rahoittajat määrittävät liikaa yliopistojen strategiaa. Kilpaillun rahoituksen osuuden kasvaessa toiminta suuntautuu enenevästi siihen, mistä rahoitusta saadaan. Perusrahoituskin kanavoituu tukemaan kilpaillun rahoituksen hakemista omarahoitusosuuksien ja hallinnon käyttämän työajan kautta.
Perusrahoituksen pieneneminen heikentää opetuksen resursseja, sillä kilpailtu rahoitus on yleensä suunnattu tutkimukseen. Koulutuksen laatua ei voida parantaa, jos opetukseen suunnatut resurssit vähenevät. Laatua lisäisi intensiivisempi opettaja-opiskelijasuhde ja vuorovaikutteisuuden lisääminen. Tätä ei digitaalisuus korvaa.