Sopiva rako propagandalle

Ylen rahoitusta voi tarkastella myös kiihkottomasti. Siihen pätevät samat julkistalouden periaatteet kuin mihin tahansa menoerään, kirjoittaa Heikki Pursiainen.

Profiilikuva
media
Teksti
Heikki Pursiainen
Kirjoittaja on ekonomisti, joka on töissä Helsingin kaupungilla.
2 MIN

Yle-keskustelu ärsyttää minua. Sen rasittavin piirre on somekampanja, joka yrittää epätoivoisesti osoittaa Ylen muuttuneen punavihreäksi propagandatorveksi.

Monen Ylen puolustajan asenne on lähes yhtä epä-älyllinen.

Näiden tosiuskovien mukaan jokainen Yleltä leikattu penni on kuolinisku suomalaiselle demokratialle ja kulttuurille.

Ylen rahoitusta voi kuitenkin tarkastella myös kiihkottomasti. Siihen pätevät samat julkistalouden periaatteet kuin mihin tahansa menoerään. Keskeisin näistä on se, että verovarojen käyttö on perusteltua vain jos niillä saadaan jotain arvokasta, jota muuten ei syntyisi.

Ylen oikeutus on juuri tämä. Kotimaista kulttuuria, laatujournalismia ja erityisryhmien sisältöjä ei kenties olisi tarpeeksi ilman julkista rahoitusta.