Yhteiskuntasopimus on huonoa suunnitelmataloutta
PUHEENVUORO: Talouspolitiikan mallimme on kehno, kirjoittaa toimitusjohtaja Urho Lempinen.
Suomen talouspolitiikka perustuu kolmikantamalliin, jossa yksityisen sektorin osapuolia edustavat edunvalvontaorganisaatiot. Nämä sopivat polveikkaan neuvotteluprosessin – talouspolitiikkapelin – kautta monista talouteen vaikuttavista asioista.
Matemaatikko John Nash – Kaunis mieli –elokuvan esikuva – on havainnut, että talouspolitiikkapelien kaltaisissa neuvotteluissa syntyvä ratkaisu ei ole yleensä talouden kannalta optimaalinen. Edunvalvojille on edullisempaa sopia toisin.
Talouspolitiikan mallimme ei siis käytännössä tuota kansantalouden kannalta parhaita ratkaisuja. Keskitetty yleissitova sopiminen ei jousta riittävästi kilpailutilanteiden vaihteluissa ja muutospaineissa. Malli johtaa resurssien hukkaamiseen ja talouden jäykistymiseen. Tuhlaamme ehkä 1–2 prosenttiyksikköä vuotuisesta talouskasvusta ja lomautamme 2–4 prosenttia työvoimasta tehokkaaseen toimintatapaan verrattuna.
Kuluttajat päättävät valinnoillaan, mitä talouksissa tuotetaan. Kuluttajien mieli tuntuu tulleen koko ajan liikkuvammaksi. Yrityksiin kohdistuu kova kilpailupaine. Tehokkuutta on pystyttävä jatkuvasti lisäämään ja tuotteita sekä palveluja kehittämään. Monopolivoimaa on vähän ja kilpailijat eliminoivat sen nopeasti.
