Mallimaasta tuli heikoin lenkki
Yhdysvaltoja vaivaa johtajuusvaje. Se nakertaa kansakunnan itseymmärrystä.
Yhdysvaltalaisissa medioissa on julkaistu hätääntyneitä kannanottoja covid-19-pandemian vaikutuksista maan asukkaiden tapaan elää, toimia ja ajatella.
Yhdysvaltojen valmius taistella tautia vastaan on näyttäytynyt luokattomana. Samaan aikaan maan johtajuusvaje globaalin kriisin ratkaisemisessa on herättänyt tyrmistystä.
The Washington Post -lehdessä 24. maaliskuuta julkaistussa pääkirjoituksessa todettiin kaiken maailman ”paariamaiden” hallintojen hyötyvän valtatyhjiöstä.
Yhdysvaltain historiallinen itseymmärrys nojaa ekseptionalismiin (exceptionalism). Käsitteen avulla on selitetty yhdysvaltalaisuuden erityisyyttä ja poikkeuksellisuutta, ja siitä on useita eri tulkintoja.
Yhdysvaltain historian on hahmotettu eroavan muista kansakunnista, maan kehityskulku on mielletty uniikiksi ja sen maailmanlaajuinen rooli malliksi muille.
Varhaisimpia esimerkkejä ekseptionalismista on puritaanien 1630-luvulta peräisin oleva ajatus, jossa muut katsovat ylöspäin kukkulan laella olevaa kaupunkia.
Yhdysvaltain vallankumous, joka johti maan itsenäistymiseen vuonna 1776, perustui käsitykseen uuden maan erottautumisesta vanhasta mantereesta vapauden, individualismin ja tasa-arvon kehtona.
Tiettävästi ensimmäisenä ekseptionalismi-sanaa käytti 1830-luvulla ranskalainen politiikantutkija Alexis de Tocqueville kirjassaan Democracy in America.
Ulkopolitiikassa ekseptionalismin käsitettä on käytetty perustelemaan Yhdysvaltain legitimiteettiä globaalien kriisien ratkaisijana tai kriittisemmässä mielessä maailmanpoliisina. Termiä on sovellettu määritettäessä Yhdysvaltain ulkosuhteita esimerkiksi Eurooppaan, kylmän sodan ajan Neuvostoliittoon ja niin kutsuttuun kolmanteen maailmaan.
Yhdysvaltojen erityisyys on selitetty mahdollisuuksien yhdenvertaisuudella eli laajan sosiaalisen ja taloudellisen liikkuvuuden ideaaleilla. Tästä syystä sosialistiset liikkeet eivät koskaan saanet lujaa jalansijaa, maan ammattiyhdistysliike jäi ponnettomaksi ja luokkataistelu vähäiseksi.
Erityisyyteen liittyy myös symbolisia merkityksiä.
”Amerikkaa” ei nähdä ainoastaan paikkana ja kansakuntana vaan se on elämäntapa, tunne ja asenne. Sitkeät myytit kansojen sulatusuunista, loputtomasta rajaseudusta ja amerikkalaisesta unelmasta elävät populaarikulttuurissa ja tarinankerrontatraditioissa.
Myytit ylläpitävät uskomuksia yhdysvaltalaisuuden poikkeuksellisuudesta, vaikka niiden todellisuuspohja olisi kuinka ohut. Kriitikoiden mielestä kyse onkin lähinnä kansallisesta fantasiasta.
Yhdysvaltalaisille, jotka ovat sisäistäneet erityisyyden historian, maan johtajuusvaje kansainvälisen koronakriisin ratkaisussa on ollut kova kolaus. Miten johtaa muita omien instituutioiden pettäessä?
Kansalliset ongelmat liittyvät yhdysvaltalaisen järjestelmän toimimattomuuteen.
Federalistinen rakenne tarjoaa hataran pohjan vastata kriisiin, joka ei määrity maantieteellisten rajojen mukaan. Yhteen hiileen puhaltamisen sijaan osavaltiot ovat ajautuneet armottomaan keskinäiseen kilpailuun laitteista ja tarvikkeista. Erään arvion mukaan Yhdysvalloissa on 2 684 eri terveydenhuoltokeskittymää, jotka yrittävät selviytyä kriisistä tee se itse -menetelmällä.
Mahdollisuuksien yhdenvertaisuuden maassa on voitontavoitteluun perustuva järjestelmä, jossa vakuutuksen taso määrittelee hoidon kattavuuden.
Ainakin 30 miljoonaa yhdysvaltalaista ei kuitenkaan edes kuulu vakuutuksen piiriin. Työnsä koronan vuoksi menettäneiltä lähtee myös vakuutus alta. Noin puolen miljoonan kodittoman on turha haaveilla säännöllisestä käsienpesusta – saippualla tai käsidesillä – saati sitten sairaalapaikasta hengityslaitteineen. Uusi laki takaa kaikille ilmaiset koronatestit vuoden loppuun asti mutta ei hoitoa.
Kaikille avoimen terveydenhuollon puutteessa kansalaisten valinnanvapaus merkitsee yhä useammalle vapautta valita ruoan ja lääkärin välillä.
Koronakriisin liennyttyä Yhdysvalloilla on edessään ankara itsetutkiskelun paikka. Silloin on puntaroitava sekä maan instituutioiden toimivuutta että ideologisten uskomusten kestävyyttä.
Kenties ”heikko lenkkikin” on tietynlaista erityisyyttä, muttei aivan sellaista, mitä yhdysvaltalaiset alun perin tavoittelivat.
Kirjoittaja on Pohjois-Amerikan tutkimuksen professori Turun yliopiston John Morton -keskuksessa.