Yhden tarinan Afrikka
Eurooppalaiset voisivat nähdä Afrikan aitona talouskumppanina, ei vain riistettävänä tai autettavana maanosana.
Mielikuva Afrikasta istuu lujassa. Afrikka on joko järjetöntä sotaa ja kauhistuttavaa nälänhätää tai vaihtoehtoisesti pohjatonta korruptiota, riistoa ja ärsyttävää laiskottelua.
Ja koska Afrikka on pimeä, köyhä ja takapajuinen, meidän pitää auttaa sitä.
Olen nyt kuukauden päivät kiertänyt Afrikkaa – Tansania, Sambia, Zimbabwe ja Kongo – ja yllättynyt joka päivä. Yhden tarinan sijasta Afrikan karttaan on piirtynyt polkuja ja sivujuonteita, jotka saavat vanhat mielikuvat tuntumaan noloilta.
Laiskottelu. Mangopuun alla makoilevia miehiä olen nähnyt vain muutaman kerran. Työttömiä nuoria miehiä lorvailemassa, kyllä kaikkialla. Mutta ennen kaikkea miehiä, jotka kantavat säkkejä, sahaavat lautoja, pitävät luentoja tai ohjaavat liikennettä.
Nettikahviloita, kännykällä laskuja maksavia äitejä, kuulokkeet korvilla ja muotivaatteet päällä kulkevia nuoria tulee vastaan kaikkialla.
