Viisumin saanti Venäjällä vaatii nokkeluutta

Profiilikuva
Venäjä
Teksti
Susanna Niinivaara
Kirjoittaja on lehdistövirkamies Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Venäjälle matkaavat eurooppalaiset valittavat vuolaasti viisumin hankinnan työläydestä. Ei se helppoa ole toisinkaan päin. Kas näin:

Moskovalainen Marina halusi lähteä tapaamaan ystävätärtään Wieniin. Passi oli kunnossa, ei muuta kuin viisumia hakemaan. Marina otti selvää säännöistä ja hankki hakemukseensa liitteet, kuten ystävättären kutsukirjeen Wienistä. Marinalla oli palkkatuloja mutta ei vakituista työpaikkaa, joten todistusta vakituisesta työpaikasta hän ei voinut toimittaa. Rehellisenä naisena Marina ajatteli, että Itävallan viisumiviranomaiset asian kyllä ymmärtävät. Kai niitä epäsäännöllisiä pätkätöitä tehdään Euroopassakin.

Marina ei saanut viisumia. Virkailijoiden ei tarvitse kertoa hylkäyksen syytä, mutta hänelle kerrottiin silti: Wienissä asuvalla ystävättärellä oli jo käynyt epäilyttävän paljon ystäviä vierailulla. Marinan arveltiin myös suunnittelevan vakituista muuttoa Wieniin. Pätkätöiden vuoksi Marinan siteitä Venäjälle pidettiin epäilyttävän löyhinä. Ei auttanut, että Marina kustansi pätkätöillään oman asunnon Moskovan keskustan tuntumassa.

Matkatoimisto ei ottanut Marinan turhiksi jääneitä lentolippuja takaisin.

Venäläinen Lena sai stipendin halutulle kurssille Britanniaan. Tunnettu kurssinjärjestäjä maksoi kulut, myös lentoliput. Lenan piti vain hankkia viisumi. Ja se nyt olisi helppoa, kun oli näyttää komeat kurssipaperit! Paitsi että Lena päätteli väärin.

Britannian konsulaatti otti Lenan viisumipaperit vastaan, mutta viisumin sijaan Lena sai passiinsa Viisuminsaanti hylätty -leiman. Viisumia ei myönnetty, sillä konsulaatin mukaan kurssinjärjestäjällä ei ollut oikeutta antaa viisuminsaamiseen tarvittavaa kutsua. Ja ei, tästä päätöksestä ei voi valittaa.

Lena kuivasi kyyneleet ja ilmoitti kurssinjärjestäjälle, ettei hän pääse mukaan viisuminepäämisen vuoksi. Kurssinjärjestäjä oli pahoillaan ja lupasi Lenalle paikan seuraavalle kurssille ja toivotti onnea uuteen viisuminhakuyritykseen.

Moskovalaistunut Nina oli käynyt monesti lomamatkoilla Italiassa. Se oli kätevää, sillä pakettimatkoille matkanjärjestäjä hankki myös viisumit. Yhdellä matkalla hän tutustui Roomassa asuvaan venäläismieheen. Rakkaus roihahti, ja Nina alkoi suunnitella pitempää matkaa tai ehkä jopa muuttoa Italiaan. Ja sitä varten pitäisi hankkia viisumi konsulaatista.

Töitä Ninalla ei Moskovassa ollut, joten häntä ei Venäjällä pitelisi mikään. Ja jos ei rakkaus kestäisi, ainakin hän olisi ihanassa Italiassa! Nina tajusi, että hänen viisumihakemuksensa saattaisi herättää epäilyjä. Hän oli kuullut, että Eurooppaan ei haluta työttömiä. Nokkelana nuorena naisena Nina keksi työpaikan kunnollisuutensa osoittamiseksi. Kaveri vinkkasi, että joskus viisumivirkailijat soittavat ja tarkistavat työpaikan todellisuuden.

Ei hätää. Nina kirjoitti keksimänsä työpaikan numeroksi kotinsa lankapuhelimen, sillä lankapuhelin tuntui uskottavammalta toimiston numerolta kuin pelkkä kännykkänumero. Nina vei hakemuksen ja istui lankapuhelimen luo odottamaan.

Italian konsulaatista toden totta soitettiin. Nina esiintyi keksimänsä työpaikan puhelinvaihteenhoitajana, joka vakuutti Ninan olevan tässä kuvitteellisessa toimistossa töissä. Nyt vain Nina oli juuri lähtenyt lounaalle, mutta toki puhelinvaihteesta voitaisiin antaa Ninan kännykkänumero, jos asia oli kiireellinen.
Nina sai kolmen kuukauden viisumin passiinsa. Hän pakkasi kissan koppaan ja lensi Roomaan.

Kaikki nimet ovat tekaistuja, mutta tarinat todellisia. Opetus venäläisille Eurooppaan matkustamaan haluaville nuorille: Viisas varmistaa viisumin valheella. Alkaako rehellisyyden ja avoimien pelisääntöjen tärkeyttä korostavaa eurooppalaista jo kutkuttaa viisumivapaus Venäjän ja Euroopan unionin välillä?

Kirjoittaja on Venäjään erikoistunut vapaa toimittaja.