Vihdoinkin: Nyt EU:sta sentään keskustellaan
KOLUMNI: Suomi on jättäytymässä tietoisesti ulkokehälle, kirjoittaa Timo Miettinen.
Joudun silloin tällöin vastaamaan kysymykseen, mitä hyvää Euroopan unionissa on tapahtunut 2010-luvulla. Talouskehitys on ollut heikkoa, päätöksenteko takkuaa, eikä naapuruuspolitiikka ole tuottanut haluttuja tuloksia. Pakolaiskriisi on osoittanut solidaarisuuden olevan hukassa.
Pakon edessä olen päätynyt toteamaan, että ainakin eurooppalaisista asioista puhutaan enemmän kuin aikaisemmin. Huippukokousten yöllisistä väännöistä uutisoidaan laajalti, ja yhteisvastuun lisäämisestä on jokaisella mielipide. Kreikkalainen puoluekenttäkin on suomalaisella eurokansalaisella hallussa paremmin kuin koskaan ennen.
Tilannetta voi verrata vuosituhannen alkuun. Silloin EU:n kuuluisa demokratiavaje liitettiin parlamentarismin puutteen ohella eurooppalaisen julkisuuden heikkoon tilaan. Puhuttiin kiinnostuksen ja yhteisen kielen puutteesta, byrokraattisesta hallinnosta ilman kansalaisia.
Keskustelu ankkuroituikin usein saksalaisen filosofin Jürgen Habermasin ajatuksiin demokratiasta ennen kaikkea julkiseen keskusteluun perustuvana järjestelmänä, jota vapaa tiedonvälitys ja kansalaisyhteiskunta tukevat.
