Vielä venäläisistä, jotka uskovat pötypuheita Suomesta

Profiilikuva
media
Teksti
SK:n toimitus

Emme asettaneet itsellemme tehtäväksi selvittää, kuinka monet venäläiset luottavat mediaan, mihin lähteeseen ja millaiseen konkreettiseen tietoon. Halusimme vastata kysymykseen: Miksi venäläiset uskovat kaikenlaista pötyä Suomesta?

Ennen muuta kyseessä ovat tilanteet, joissa ”lapset viedään venäläisiltä äideiltä”.

On selvää, että on olemassa joukko ihmisiä, joiden mielestä suomalaiset sosiaaliviranomaiset toimivat venäläisiä vastaan.

Tämän todistavat omat havaintomme (joista kerromme) ja internetissä käydystä keskustelusta tehdyt koosteet.

Olemme varmoja, että tämän asenteen jakavat myös Suomen ulkoministeriö ja Suomen Moskovan-suurlähetystö (he eivät käytä sattumalta niin paljon voimia tapahtumien seuraamiseen ja selvityksiin).

Pyrimme arvioimaan syitä ”herkkäuskoisuuteen”. Emme pysty arvioimaan itse, miten onnistuimme tehtävässämme. Mutta emme voi ohittaa Susanna Niinivaaran repliikkiä, jossa hän syyttää meitä siitä, ettemme tuntisi venäläistä yhteiskuntaa.

Kollegan syytökset perustuvat kahteen väitteeseen.

Ensinnäkin – henkilökohtainen kokemus. Niinivaaran tuttujen joukossa ei ole mediaan luottavia ihmisiä. Ei heitä toisaalta ole paljon meidänkään tuntemissamme henkilöissä.

Emme tunne sen enempää Niinivaaraa kuin Venäjän kansalaisten enemmistöäkään. Kyse on nimenomaan muista kuin Moskovassa ja Pietarissa asuvista.

Kyetäkseen siirtämään henkilökohtaisen kokemuksensa kuvaksi koko yhteiskunnasta Niinivaara tarvitsee avukseen tieteiskirjallisuuden, jonka kautta maailma peilautuu. Voimme olettaa, että meillä on Venäjällä enemmän tuttuja venäläisiä kuin suomalaisella toimittajalla. Monia erilaisia. Saamme tietomme muiltakin kuin tutuiltamme ja heidän tuttavapiiriltään, tuttujen tutuilta. Toistamme sen, että tiedostamme osan venäläisistä uskovan pyhästi tiedotusvälineisiin, eritoten televisioon.

Toinen Niinivaaran argumenteista, joka on johdettu väärin päätelmistämme, kaipaa ammattimaisemman käsittelyn.

Emme tiedä, kuinka hyvin kollegamme tuntee sosiologiaa, emmekä voi pitää itseämmekään alan ammattilaisina. Mutta oletamme meillä olevan sen verran yleistietoa ja venäjän kielen taitoa, että voimme osoittaa Niinivaaran perustelut pinnallisiksi. Arvostetun Levada-keskuksen tekemät kyselyt ovat aivan liian yleisiä soveltuakseen tekstimme kritiikiksi.

Kyselyssä ei erotella tiedonvälittäjää (esimerkiksi ulkoinen tai kotimainen, poliittinen tai ”keltainen”), eikä median muodon mukaan (painettu, radio, televisio. On todettava, että venäläiset liittävät käsitteen media – joukkotiedotusvälineet – painotuotteisiin, mieluummin kuin televisioon).

Voidaan siis päätellä, että henkilöt, jotka eivät luota maan sisäisestä tilasta saamaansa tietoon tai ”vihreisiin miehiin”, mutta uskovat esimerkiksi tietoihin venäläisvastaisuudesta ulkomailla, kuuluvat silti ryhmään ihmisiä, jotka eivät luota venäläiseen mediaan.

Selvää on, että ehdoton enemmistö, minkä tahansa maan kansalaisista – Venäjä ei ole mikään poikkeus – on kiinnostunein oman maansa asioista ja ulkomailla tapahtuvasta vähemmän.

Tästä johtuen voimme todeta, ettei käytettävissä olevasta aineistosta voida vetää sellaista johtopäätöstä, etteivät venäläiset luota omaan mediaansa esimerkiksi venäläisten perheiden tilanteesta kertovien tietojen välittäjinä. Tutkimus ei tätä mahdollista.

Mielikuvitustaan voi käyttää; mikäs siinä, olkaa hyvä.

Teksti Olga Derkach ja Vladislav Bykov.

Kirjoittajat ovat Moskovan kirjailijaliiton ja kansainvälisen toimittajaliiton jäseniä. He asuvat Suomessa ja tekevät yhteistyötä venäläisen median kanssa. Heillä on palsta Novaja gazeta -lehdessä. Kirjoituksen on suomentanut Uuden Suomen tuottaja Jarmo Koponen.

Lue myös

Venäläiset toimittaja-kirjailijat Olga Derkach ja Vladislav Bykov kirjoittivat tarpeellisen analyysin siitä, miten Venäjällä otetaan vastaan median välittämät virheelliset tiedot Suomesta. Ansiokkaassa tekstissä toistettiin kuitenkin yksi usein niin Suomessa kuin Venäjällä kerrottu ajatus, jonka paikkansapitävyyden haluan kyseenalaistaa, kirjoitti Susanna Niinivaara Ykkösketju-blogissa.

Miksi Venäjällä uskotaan suoranaista pötyä – kuten sellaista, että Suomessa on otettu huostaan 16 000 venäläistä lasta, kun Suomessa on venäläisiä asukkaita vain 50 000 henkeä, kysyivät toimittaja-kirjailijat Derkach ja Bykov Eri mieltä! -blogissa.