Vesivoimaa tarvitaan lisää

Vesivoima on tehokasta, toimintavarmaa ja puhdasta energiaa, kirjoittaa Tauno Matomäki.

Profiilikuva
energia
Teksti
Tauno Matomäki
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomi menetti talvisodan rauhassa suuren osan voimatuotannostaan. Maa huojui energiakriisin partaalla. Ainoa mahdollisuus oli rakentaa kiivaasti vesivoimaa. Rakentaminen olikin niin mittavaa, että vielä 1960-luvun puolivälissä vesivoima riitti kattamaan lähes kokonaan teollisuuden sähköntarpeen. Nyt vesivoimalle on uusi tarve. Sitä tarvitaan kipeästi etenkin säätövoimaksi.

Talvisodan päätyttyä Moskovan rauhaan 75 vuotta sitten Suomi menetti vesivoimastaan yli kymmenen prosenttia ja rakenteilla olevasta vesivoimasta vielä merkittävämmän osan. Rajan taakse jäivät Rouhialan ja Jäniskosken voimalat sekä lähes valmiiksi rakennettu Enso-Vallinkosken voimalaitos.

Sodan jälkeen sähköä tarvittiin nopeasti, jotta Suomi saataisiin jaloilleen ja teollisuus toimimaan. Valuuttapulan takia ei voitu ostaa öljyä eikä hiiltä. Energiapula oli valtava. Suomeen jouduttiin rakentamaan kiireellä sähköntuotanto vastaamaan sekä teollisuuden että ylipäätään koko maan sähköntarvetta. Pohjoisen joista sähköä oli saatavissa runsaasti eikä jokien valjastamista kyseenalaistettu, päinvastoin. Voimalatyömaat toivat pitkään leipää pöytään.

 

Ympäristölainsäädäntömme on historiallisesti ollut varsin moderni. Vesioikeuslaki, jolla säädeltiin mm. vesivoimarakentamista, oli tullut voimaan vuonna 1906, ja sen luvitusmenettelyt olivat varsin kattavat. Kun normaali lupamenettely olisi vienyt liikaa aikaa, luvituksessa oikaistiin: vuonna 1941 säädettiin vesivoiman rakentamisesta poikkeuslaki, joka salli väliaikaisen rakentamisen ilman valitusmenettelyä. Tämän lain nojalla voitiin myöntää väliaikaisia lupia ja saada siten nopeasti sähköä. 1940- ja 1950-luvuilla maan jälleenrakentaminen ja sotakorvauksien maksaminen olivat ensisijainen päämäärä.