Vesihuollon yksityistämisestä on huonoja kokemuksia

Monissa maissa yksityistä omistusta on jo kielteisten kokemusten jälkeen alettu purkaa, kirjoittavat Jarmo J. Hukka ja Tapio S. Katko.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Jarmo J. Hukka Tapio S. Katko
Suomen Kuvalehti

Jyväskylä aikoi myydä osan vesilaitoksestaan yksityiselle pääomasijoittajalle, mutta keskeytti hankkeen sen herättämän vastustuksen takia.

Maailmanlaajuisesti 90–95 prosenttia vesihuollon asiakkaista saa palvelunsa julkisen sektorin omistamilta ja operoimilta laitoksilta. Ranskassa yksityiset yritykset ovat kuitenkin harjoittaneet kuntien laitosten niille ulkoistamaa operointia jo 1800-luvulta lähtien.

Tunnetuin vesihuollon yksityistäminen tapahtui Englannissa ja Walesissa, kun alueelliset julkiset laitokset myytiin Margaret Thatcherin hallituksen aloitteesta vuonna 1989 yksityisille sijoittajille. Myös kansainväliset rahoittajat ryhtyivät edistämään vesihuollon yksityistämistä siirtymätalouksissa ja kehitysmaissa 1990-luvulla.

Toimintaa perusteltiin väitteillä, että julkiselta sektorilta ei löydy investointivaroja ja yksityinen sektori on julkista tehokkaampi. Suomessa laitosten osittaista yksityistämistä on perusteltu muun muassa sillä, että näin saataisiin asiantuntemusta kuntien laitosten toimintaan ja pääomaa vapautuisi muuhun käyttöön.