Venäläiset journalistit ovat mainettaan parempia

Venäjällä toimittajat tekevät journalismia, jota ilman olisimme pulassa, kirjoittaa Susanna Niinivaara.

Profiilikuva
journalismi
Teksti
Susanna Niinivaara
Kirjoittaja on lehdistövirkamies Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Joitain vuosia sitten aloin kirjata muistiin harhoja, joihin törmäsin keskustellessani Venäjästä.

Lista on muuttunut ajan oloon, mutta yksi kompastuskivi on pysynyt. Se kuuluu näin: Venäjällä toimittajien on mahdotonta toimia, sillä Venäjällä ei ole sananvapautta. Tästä seuraa se, ettei Venäjällä ole oikeaa journalismia, vaan pelkkää vallanpitäjien käskystä tehtyä propagandaa.

Samaan aikaa käsitystämme Venäjästä muokkaa venäläisten toimittajien tekemä journalismi joko suoraan tai mutkan kautta. Venäläistoimittajien jutut ovat usein länsimaisten toimittajien lähteitä. Ilman venäläisten toimittajien työtä tietäisimme kovin paljon vähemmän esimerkiksi Sotšin olympialaisten paisuneesta budjetista ja rahojen liikkeistä.

Venäjän markkinoilla jo olevat tai sinne haluavat yritykset keräävät toimialastaan tietoa venäläisestä mediasta tai maksavat tiedonkeruuseen työhön erikoistuneille yrityksille.

Tämä nimenomainen kompastuskivi on viehättävä juuri sen vastaanpanemattoman mahdottomuuden takia. (Se on sukua harhalle: Venäjällä ei ole oppositiota eikä kansalaisyhteiskuntaa.) Saamme tietoa jostain, mitä ei ole olemassa. (Luemme ja katselemme oppositiohenkilöiden ja erilaisten järjestöjen, liikkeiden edustajien haastatteluja, vaikka oppositiota ei ole olemassa eikä oikeastaan niitä haastatteluja tekeviä toimittajiakaan.)