Kohunäpertelyä

Pakina: Päättäjien kainostelu saa riittää, pelleillään ja paljastellaan kunnes kansa tottuu, kirjoittaa Jukka Ukkola.

Profiilikuva
Ukkola
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Poliitikon – ja monen muunkin julkkiksen – maine ja kunnia on kuin pyy pivossa. Se saattaa koostua vaikka minkälaisista sankariteoista, mutta silti siitä muistetaan vain yksi asia, yleensä jokin vähäinen virhe, väärinkäsitys tai kohu.

Esimerkkejä piisaa. Harri Holkeri muistetaan siitä, että hän joi kahvia, Alexander Stubb pyöri huvipuistossa tikkatauluna, Jutta Urpilainen pukeutui verkkosukkahousuihin ja viimeksi paidaton Touko Aalto taputteli ruotsalaisessa homobaarissa jonkun pyllyä. Hänen onnensa oli se, että tapaus sattui homobaarissa. Jos Aalto olisi heteroravintolassa taputellut naisoletetun pyllyoletettua, hän olisi jo ajat sitten lentänyt vihreiden puheenjohtajan pallilta #metoo-tuomioistuimen kenttäpäätöksellä.

Yhteistä näille tapauksille on se, ettei niitä varmaankaan ole tarkoitettu silmätikuiksi tai provokaatioiksi, saati monumenteiksi. Pikemminkin ne ovat vahinkoja.

Toisin on toisaalla, isoissa maissa. Venäjällä presidentti Vladimir Putin tekee tuon tuostakin toukotöitä eli riisuu paitansa. Ei sitä siellä päivitellä eikä pilkata, yläosattoman presidentin suosio kasvaa kerta kerralta. Amerikassa taas Donald Trumpin möläytyksistä on tullut jo sellaista rutiinia, että kansa alkaisi napista, jos pomo jonakin päivänä käyttäytyisi kunnolla. Kolmannella suurvallalla, Kiinalla, on oma tapansa hoitaa kiusallisia kohuja: jos presidentti Xi Jinping alkaa näyttää liikaa Nalle Puhilta, hyllytetään Nalle Puh eikä suinkaan Xi Jinpingiä.