Eliitti rahoittaa vastamediaa

Vastamedia ei ole entisellään. Kun sana tuli julkiseen puheeseen kymmenen vuotta sitten, MV-lehti trendasi turvapaikanhakijoita koskevassa keskustelussa ja Suomessa puhuttiin marginaali-ilmiöstä.

Vaikka ”oikeiksi” ja ”aidoiksi” itseään nimittäviä mediasivustoja syntyi muitakin, ne olivat amatöörimäisiä ja saivat tutkimuksissa kansalaisilta vain vähän tukea.

Nykyään vastamedia on kaikkea muuta kuin marginaalista ja harrastelijamaista. Sitä tuottavat ja rahoittavat myös erilaiset eliitit.

Marraskuussa STT uutisoi Valkoisen talon perustamasta Rikollisten häpeälista -sivustosta (Offender Hall of Shame), jossa presidentin hallinto syyttää niin yksittäisiä toimittajia kuin medioita harhaanjohtavasta uutisoinnista. Ensimmäisen ”viikon rikolliseksi” nimetään The Washington Post mutta syytettyjen listalta löytyvät myös CBS News, CNN, MSNBC, ABC News, Axios, The New York Times, The Wall Street Journal, Uutistoimistot AP ja Reuters sekä Politico sekä brittimediat BBC ja The Independent.

Yksi asia siis yhdistää Ilja Janitskinin verkkoaktivismista syntynyttä MV-lehteä ja Valkoisen talon sivustoa: molemmat rakentuvat ammattimaista uutisjournalismia kommentoimaan ja kyseenalaistamaan.

Samaa logiikkaa noudattaa myös juuri Ruotsissa julkistettu 100 prosenttia (100 procent) eli tubettaja Henrik Jönssonin lanseeraama ”Ruotsin uusi media”, jonka julkilausuttuna tavoitteena on julkisen palvelun median horjuttaminen. Hankkeella on ruotsalaisten yksityisten sijoittajien rahoitus kolmeksi vuodeksi, mikä mahdollistaa keskustassa sijaitsevan studion, robottikamerat, kymmenen toimittajaa, kommentaattoreita ja oman viikoittaisen uutissatiirikon.

Ruotsi onkin mediakentän polarisoitumisessa Suomea enemmän Yhdysvaltain tiellä. Maassa on kattava, keskeisiä uutismedioita ja julkisen palvelun radio- ja tv-yhtiöitä vastustava mediaekosysteemi tubettajista viikkolehtiin.

Entä Suomi? Meillä journalistinen media on aiheesta hyvin hiljaa. Mediatalot uutisoivat kaiken Yleen liittyvän, mutta eivät kritisoi toisiaan eivätkä juuri raportoi tubettajista tai podcasteista.

Herää kysymys, onko Suomessa jo olemassa tai kehittymässä yhteiskunnallisten keskustelujen varjomaailma, josta journalistisen median tekijät ja kuluttajat eivät tiedä mitään? Kuka Suomessa kuuntelee ja rahoittaa millaista yhteiskunnallista keskustelua?

Asian pitäisi kiinnostaa kaikkia JSN-perussopimukseen ja itsesäätelyyn sitoutuneita medioita, jos ne haluavat säilyttää merkityksensä murenevassa mediamaisemassa.