Olikohan Petteri työkykyinen?

Tuskin oli Petteri Orpon hallitus ehtinyt istahtaa ministerinpallilleen, kun maailmalta kuului hurjia: Wagner-palkkasotilasarmeijan johtaja Jevgeni Prigožin vyörytti joukkojaan kohti Moskovaa.

Elettiin juhannusta, suomalaisille tärkeintä juhlaa, jolloin koko maa hiljenee. Ajankohta sai jotkut Twitter-keskustelijat huolestumaan: Miksi pääministeri tai ulkoministeri ei ota heti kantaa tapahtumiin, vaikka valtavassa naapurimaassamme on pahimmillaan alkamassa verinen vallankumousyritys? Onko Petteri Orpo varmasti pidetty tilanteen tasalla? Onko puhelin mukana ja auki? Ei kai pääministeri ole nauttinut alkoholia ja menettänyt siten työkykyään?

Huolenilmaisut olivat ehkä osin vilpittömiä, mutta monesti niillä viitattiin Sanna Marinin pääministerikauteen. Joulukuussa 2021 uutiseksi nousi, että Marin oli jättänyt henkilökohtaisen virkapuhelimensa kotiin lähtiessään viettämään iltaa lauantaina. Eduskunnan työpuhelin hänellä oli mukanaan, mutta tieto uusista karanteenikäytännöistä ei välittynyt altistuneelle pääministerille sen kautta.

Elokuussa 2022 elettiin ”bilekohua”. Julkisuudessa keskusteltiin, oliko pääministeri ollut työkunnossa, koska hänet oli nähty yökerhossa vielä aamuyöstä. Samaan tapahtumaan liittyy jauhojengi-keskustelu, jonka seurauksena pääministeri kävi jopa huumetestissä.

Puhelimen puuttumista ja pääministerin tapaa juhlia puitiin suomalaisessa mediassa urakalla ja pitkään. Vihjaukset siitä, että Marin olisi käyttänyt huumeita, päätyivät nekin pohdinnoiksi lehtien sivuille.

Nämä tapahtumat ovat monen mielessä varmasti vielä niin tuoreina, että uuden hallituksen ja siinä sivussa median näpäyttäminen ei vaatinut kummoistakaan ajatusketjua. Kun suomalaisilla kerran on tapana juhlia juhannuksena, miksei mediassa nostettu tällä kertaa aiheeksi sitä, olivatko keskeiset ministerit varmasti työkunnossa, kun itänaapurissa kuohui?

Ymmärrän näpäyttelijöitä. Nyt, kun hallitus on vaihtunut, tajuan itsekin, kuinka kovasti minua kalvoi Marinin kohtelu julkisuudessa. Nostatettiin aamupalakohuja, ”suuteliko Olavi Uusivirta pääministeriä kaulalle” -kohuja ja vaikka mitä. Kaikkeen tartuttiin, kaikkea epäiltiin, kaikkea katsottiin henkilökohtaisen, nuoruuden ja naiseuden kautta.

Saatan liioitella, mutta vain vähän.

Marinin hallitus oli poikkeuksellinen, koska sen keulakuvat olivat nuorehkoja naisia. Stereotyyppisesti johtaja yhä on yli viisikymppinen mies. Marinin hallituksen myötä kuva johtajuudesta ja politiikasta monipuolistui. Ylimpiin päättäjiin pystyivät samaistumaan ihmiset, joiden kaltaisia ei ollut aiemmin ollut politiikan huipulla kuin satunnaisesti. Tämä tuntui hyvältä.

Iloa kuitenkin haalisti Marinin epäreilu kohtelu julkisuudessa. Kysyn aivan tosissani: Kohteliko media Sanna Marinia tasavertaisesti muiden pääministerien kanssa? Jäikö Marinin pääministeriydestä todella olo, että naiset ovat miesten kanssa tasa-arvoisia yhteiskunnan huipulla? Millainen viesti tytöille ja naisille annettiin?

Julkisuus on muutakin kuin media, mutta aihevalinnoillaan media paljolti määrittelee sitä, mikä nousee aiheeksi julkisessa keskustelussa. Olen varsin skeptinen sen suhteen, että suomalainen lehdistö menisi itseensä ja perkaisi sen, kuinka edellistä pääministeriä tuli käsiteltyä. Laaja itsekriittisyys ei valitettavasti kuulu alan rutiineihin. Katse on suunnattu eteen ja liian harvoin taakse.