Varakkaiden on otettava suurempi vastuu hyvinvoinnistaan

Ikäsidonnaisten menojen kasvua on kestämätöntä rahoittaa vain verotusta kiristämällä.

Profiilikuva
hoivapalvelut
Teksti
Ulla-Maija Rajakangas
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden tuottaja.

Suomessa on viritettävä poliittinen keskustelu siitä, minkä osan hyvinvointipalveluista kustantaa yhteiskunta ja mistä osasta vastaamme me itse. Erityisesti ikäsidonnaisten julkisten menojen, kuten terveys- ja hoivapalvelujen kasvua on kestämätöntä rahoittaa vain verotusta kiristämällä.

Painavia puheenvuoroja asiasta on esittänyt esimerkiksi sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo. Hänen mukaansa kansalaisten oikeudet ja yhteiskunnan antamat palvelulupaukset olisi tärkeää määritellä.

Kun kansalaiset tietävät riittävän tarkasti, millaista hoitoa he ja heidän läheisensä voivat yhteiskunnalta odottaa, he osaavat itse varautua täydentämään tarvitsemiaan palveluja esimerkiksi yksityisen vakuutuksen turvin.

Viime keväänä julkistettu Kalevi Sorsa -säätiön Yhteistä ja yksityistä varautumista vanhusten hoivan tulevaisuuteen -raportti oli tärkeä keskustelunavaus. Raportin mukaan palvelulupauksia annetaan – tai ollaan antamatta tai lupauksista tingitään – hyvin käytännöllisin perustein ilman mainittavaa poliittista keskustelua. Tavoitteena on vain saada vuotuinen kuntabudjetti jotenkuten toimimaan. Tässä onnistutaan yhä useammin huonosti.