Kompensaatiopalveluiden kirjavuus vie pahimmillaan luottamusta kaikkiin ilmastotoimiin

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
kamilla karhunmaa mikko j. virtanen

Velvollisuutemme toimia ilmaston hyväksi on vihdoin saavuttamassa yleisen hyväksynnän, ja tarmoa voidaan alkaa suunnata konkreettisiin ilmastotekoihin. Erityisesti vapaaehtoinen päästökompensaatio nostattaa odotuksia: kompensaatiomarkkinat kasvavat vauhdilla ja kompensoidut tuotteet asettuvat vähitellen osaksi arkea. Myös lainsäädäntöä uudistettiin Suomessa vastikään. Päästökompensaatiota ei käsitellä enää lahjoituksena tai hyväntekeväisyytenä vaan vastikkeellisena toimintana, jossa kompensaatiomaksun vastikkeeksi saa vähennyksen globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä.

Kompensaatio pohjautuu yhteisen ilmakehän periaatteelle: päästöt yhdessä paikassa ovat yhteismitallisia ja yhtä arvokkaita kuin päästöjen välttäminen tai vähentäminen toisaalla. Tälle periaatteelle pohjautuvat kompensointimenettelyt tasapäistävät kuitenkin globaalia ilmastovastuuta ja taakanjakoa ongelmallisesti: lomalentomme muuttuvat yhteismitallisiksi globaalin etelän ruoanlaittopäästöjen kanssa.

Toinen kompensaatiotoiminnan haaste liittyy alan sääntelyyn ja kompensaatiota koskevaan tietoon. Kuluttajilla on tutkimusten mukaan tahtoa ilmastotekoihin. He saavat kuitenkin monenlaista kompensaatioinformaatiota, jonka todenperäisyyttä, vaikuttavuutta ja oikeudenmukaisuutta on työlästä arvioida. On myös aiheellista kysyä, missä määrin kompensointimenettelyjen arviointi on ylipäänsä kuluttajien tehtävä. Kuluttajaviranomaisestakaan ei ole apua, sillä selkeät linjaukset siitä, millaisia kompensaatioväittämiä yritykset voivat markkinoinnissaan käyttää, puuttuvat.