Vanhat ihmiset – Vain kuluerä ja talouden kuollutta painoa?

PUHEENVUORO: Vanhusten ihmisarvosta ei saa tinkiä, kirjoittavat Heikki Saxén ja Salla Saxén.

Profiilikuva
menoleikkaukset
Teksti
Heikki Saxén Salla Saxén
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Filosofi Michael Sandelin mukaan olemme siirtymässä markkinayhteiskuntaan, jossa entistä useampia asioita arvotetaan ensisijaisesti rahalla. Lukeminen ja sivistyskään eivät ole enää itsetarkoituksellisia, vaan niitä ajatellaan usein talousajattelun hengessä investointeina, joihin sijoitetaan rahaa ja joista odotetaan rahassa mitattavia tuloksia.

Samoin terveydenhuolto ja hoiva muuttuvat raa’aksi kaupankäynniksi. Yhdysvalloissa esimerkiksi kuolemansairaiden henkivakuutukset ovat muodostuneet kauppatavaraksi: sairaat ovat voineet myydä vakuutuksensa sijoittajille, jotka ovat maksaneet sairaille vakuutuksia vastaan korvausta sairaiden ollessa elossa. Sijoittajat puolestaan nettoavat vakuutusrahat sairaiden kuollessa.

Kannustin on perverssi: sijoittajat tekevät sitä enemmän voittoa, mitä nopeammin ihmiset kuolevat. Eräät ovat jopa soitelleet sijoituskohteilleen ja kyselleet, miltä tilanne tänään näyttää. Asetelma ilmentää myös syvempää moraalista muutosta, jossa sairaista on tullut kauppatavaraa, eikä heitä mielletä enää itseisarvoisiksi ihmisiksi perinteisessä, humanistisessa mielessä.

 

Voi kysyä, onko sama henki tarttumassa Suomessa esimerkiksi vanhusten hoivaan, jonka ongelmista on viime aikoina paljon keskusteltu. Ovatko vanhat ihmiset vain kuluerä, talouden kuollutta painoa?