Valonkajoa talouden tunnelin päässä?
Eurolla saattaa olla laskuvaraa tasolle, jolta se aloitti, kirjoittaa Pekka Ahtiala.
Suomella on tukku talousongelmia. Palkkojen nousu viime vuosikymmenen lopulla heikensi hintakilpailukykyä, mistä seurasi korkea työttömyys. Rakenteelliset uudistukset ovat antaneet odottaa itseään, ja Ukrainan kriisi on vielä lisännyt epävarmuutta.
Samaan aikaan Saksa on noudattanut tiukkaa talouspolitiikkaa. Kuri on osaltaan vahvistanut euroa, mikä on heikentänyt muiden euromaiden hintakilpailukykyä ja maksutaseita. Kasvu on ollut useissa kauppakumppaneissammekin aneemista.
Tunnelin päässä kajastaa nyt kuitenkin valoa. Jopa Saksan Bundesbankista on ruvettu peräänkuuluttamaan suurempia palkankorotuksia – ei suinkaan maan hintakilpailukyvyn heikentämiseksi, vaan uhkaavan deflaatiokehityksen ehkäisemiseksi. Toimenpiteellä olisi kuitenkin Suomelle myönteisiä vaikutuksia, sillä se parantaisi heikkoa hintakilpailukykyä samalla mekanismilla, jolla maamme nopea kustannustason nousu sitä aiemmin heikensi.
Jos lähdetään etsimään tehokkaampaa vaikutuskanavaa euromaiden talouden piristämiseksi, täytyy katsoa muualle, Euroopan ja Yhdysvaltojen keskuspankkien suuntaan. Myös EKP:n pääjohtaja Mario Draghi haluaa torjua deflaatiota ja on siksi käynnistänyt arvopapereiden osto-ohjelman. USA:n keskuspankin pääjohtaja Janet Yellen on puolestaan sitä lopettelemassa, vähentäen rahan ”määrällistä löysäystä” (QE). Viime viikolla päätettiin jo toteuttaa lievää kiristystä, mikä jatkunee, jos talouden orastava veto jatkuu. Näin aikaansaatu euron dollarikurssin laskun parantaa tuntuvasti euroalueen hintakilpailukykyä ja elvyttää sitä kautta sen taloutta.
