Uuden hallituksen pitää tehdä vielä tallessa olevien dokumenttikuvien pelastussuunnitelma
Dokumentti- ja lehtikuvien digiloikka on Suomessa edelleen ottamatta.
Tutkijat, esitelmöitsijät ja kirjailijat hakevat usein turhaan tiettyä valokuvaa, josta heillä on varma näkömuisti tai varmennus vanhasta dokumentista. Mihin tuon vuosikymmeniä sitten ikuistetun tilanteen aineisto on voinut hävitä? Sanomalehtien arkistot antavat epämääräisiä vastauksia. Valokuvaajat tai heidän perillisensä viittaavat kellareissa lojuviin järjestämättömiin kuva- ja negatiivipinoihin.
”Valokuvat eivät ole kulttuuriperintöä”, opetusministeriön virkamies totesi parikymmentä vuotta sitten, kun häneltä oli kysytty, voisiko ministeriön mittavasta kulttuuriperinnön tuesta saada apurahaa uutiskuvien arkistointiin.
Säätiöillä ja rahastoilla on ollut samansuuntainen linja. Muuan mittavaa säätiötä hallinnoiva asiamies totesi: ”Emme ole koskaan antaneet apurahaa lehtikuville, emmekä anna nytkään.” Samaan aikaan tuetaan – aivan oikein – journalistisia hankkeita niin kotimaassa kuin ulkomailla. Eivätkö lehtikuvat ole journalismia?
