Välimeren pakolaiset tarvitsevat laillisia väyliä

EU-maat työntävät pakolaisia yhä vaarallisemmille vesille, kirjoittaa Airin Bahmani.

Profiilikuva
Euroopan unioni
Teksti
Airin Bahmani
Suomen Kuvalehti

Viime huhtikuussa uutisotsikot täyttyivät jälleen kerran Eurooppaan pyrkineistä pakolaisista, kun Välimereen arveltiin hukkuneen veneturmassa yli 800 henkilöä. Toukokuussa EU päätti ihmissalakuljetuksen vastaisen merioperaation perustamisesta vastauksena hukkumisiin. Hankkeelle odotetaan vielä YK:n turvallisuusneuvoston mandaattia sekä Libyan hyväksyntää.

Vaikka EU-ministerit suunnittelevat valvontaoperaation aloittamista ihmissalakuljettajien toiminnan lopettamiseksi, EU-maat ovat velvollisia noudattamaan Geneven pakolaissopimusta vuodelta 1951 ja Euroopan ihmisoikeussopimusta, joissa määritellään palautuskielto sekä oikeus turvapaikkaan. Palautuskiellossa määrätään, että ”ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu”.

 

Geneven sopimus velvoittaa valtioita myös tunnistamaan pakolaiset. Jokaisella kotimaassaan vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja saada kansainvälistä suojelua toisessa maassa.

Palautuskiellosta huolimatta ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet jatkuvista pakolaisten ja siirtolaisten laittomista joukkokäännytyksistä. Vuonna 2012 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomitsi Italian libyalaisten palauttamisesta. Tuomioistuimen mukaan Italia rikkoi lukuisia Euroopan ihmisoikeussopimuksen kohtia. Tuomioistuimen mukaan kollektiiviset palautukset altistivat henkilöt kidutukselle ja epäinhimilliselle ja nöyryyttävälle kohtelulle Libyassa tai heidän kotimaissaan.