Vyöryn alla

Keskiviikkona 22. tammikuuta Helsingin Sanomat otsikoi: ”Maailma muuttui lopullisesti sunnuntaina kello 17.15”.

Voisi väittää, ettei maailman muuttuminen siihen jäänyt.

Kun Maailman talousfoorumi kokoontui Sveitsin Davosissa, toimitukset lähtivät liikkeelle ja kierrokset olivat kovat, sillä Grönlanti-tilanne oli päällä. Eikä Davos-viikko pettänyt.

Oli tullikäänteitä, maailmanjärjestyksen kuolemaa ja Donald Trumpin poukkoilevaa puhetta. Oli ”tuhkanharmaa” Alexander Stubb. Grönlannista painettiin vauhdilla Ukrainan tilanteeseen.

Ehtivätpä suomalaiset journalistit pohtia myös mustaa läiskää Trumpin kädessä ja hänen mielenterveyttään.

Uutistyön näkökulmasta Davosin-kokous oli kerrassaan kiihottava: kovat jännitteet, isot asiat ja tapahtuma, johon voi valmistautua etukäteen. Kirsikkana kakun päällä ennakoimattomuus, jonka keskeinen elementti on presidentti Trump.

Juuri tällaisia tilanteita varten toimitusten uutiskoneet on rakennettu. Uutiset ovat journalismin ydintä, ja kun maailma mullistuu, toimittajat painavat kaasun pohjaan.

Mitä hurjempi tilanne, sitä tärkeämmältä tuntuu seurata tapahtumia hetki hetkeltä, analysoida, kommentoida, metsästää asiantuntijoiden näkemyksiä ja etsiä yhä uusia näkökulmia.

Uutishuumassa toimitukset eivät juuri ehdi miettiä, miltä mediamaisema näyttää yleisön silmin. Toimitus purkaa adrenaliininsa toimintaan, työllä on merkitystä.

Yleisön osa on jäädä uutisvyöryn alle. Aiheet kylmäävät, mutta mitään ei voi tehdä – paitsi kuluttaa uutisia.

Voimattomuuden kokemus saattaa selittää sitä, että kansa haluaa poliitikoilta kovempia toimia. Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan 43 prosenttia suomalaisista katsoi, että valtiojohdon pitäisi tuomita suorasanaisemmin Yhdysvaltojen toiminta ja Trumpin puheet. Kysely tehtiin Grönlannin noustua taas uutiseksi.

Tilanne olisi toki vielä pahempi, jos tietoa ei olisi. Tilan täyttäisivät huhut ja huuhaa.

Yleisöllä on myös mahdollisuus kuluttaa vähemmän. Voi tyytyä vaikka kahden minuutin uutiskoosteeseen tai napakkaan tiivistelmään ja jäädä odottamaan huolella taustoitettuja juttuja ja punnittuja analyyseja.

Mutta miten määritellä, mikä on riittävä määrä tietoa? Sen jokainen joutuu ratkaisemaan itse, siinä journalismi ei auta.

THL ja Opetushallitus julkaisivat digilaitteiden käytön kansalliset suositukset 0–13-vuotiaille. Sellaiset pitäisi saada aikuisillekin, myös uutisten seuraamiseen. Sillä uutisiinkin voi jäädä koukkuun.