Uskovat ja uskottavat

Tasapuolisuus ei tarkoita tasan jaettua esiintymisaikaa tai rivimäärää.

Profiilikuva
Teksti
Susan Heikkinen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Vastakkaisia kantoja ei tule esittää tasapuolisuuden nimissä samanvahvuisina, jos toisen puolen väite on perustelematon”, kiteytti Oskar Lindman Yliopisto-lehdessä hiljattain.

Monimutkaisissa tai kiistanalaisissa asioissa tämä ohjenuora pääsee medialta toisinaan hämärtymään. Kova ääni ja kova pyrky katsotaan helposti jonkinlaisiksi argumenteiksi.

Kuten ilmastonmuutoksessa, Venäjässä ja kouluruotsissa. Ihmisen aiheuttamaa vai ei? Hyvä vai paha? Pakollinen vai valinnainen?

Tasapuolisuus on kyllä toimittajan hyve, mutta ei se tarkoita tasan jaettua esiintymisaikaa tai rivimäärää. Se on, tai sen pitäisi olla, osapuolten argumenttien pitävyyden tasapuolista arviointia. Ja puolten asettamista mittasuhteisiinsa.

Meille toimittajille tekisi hyvää palata koulunpenkille analysoimaan väittelyn keinoja. Tai edes näpytellä joskus hakukoneeseen ”argumentoinnin virheet”.