Uskontolukutaito kansalaistaidoksi

Pelkkä uskontotietous ei välttämättä johda suvaitsevaisuuteen, kirjoittaa Esko Kähkönen.

Profiilikuva
suvaitsevaisuus
Teksti
Esko Kähkönen
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomessa uskonto näyttää tulevan hyväksytyksi keskustelunaiheena vasta maahanmuuttoon liittyvän uskontojen vahvemman läsnäolon ja globaalisuuden kautta. Eurooppalaisia yhteiskuntia kohtaavat uskontotaustaan mielletyt ristiriidat, uhkat ja perusrauhan järkkyminen vaativat uudenlaisia taitoja.

Uskonnon eristäminen virallisen sekularismin politiikalla ei liene missään tarjonnut ratkaisuja pinnan alla kytevän uskonnollis-kulttuurisen tyytymättömyyden kanavoimiseksi. Poliittisen teorian tutkimus on Harvardin tutkijan Diane L. Mooren mukaan alkanut purkaa uskontojen rooliin liittyviä yksioikoisia ja marginalisoivia lähtökohtia vasta terroritekojen ja Iranin vallankumouksen kaltaisten käänteentekevien tapahtumien kautta.

Sosiaali- tai terveysalan toimija voi ajatella olevansa neutraali, mutta sulkee todellisuudessa oven uskonnollisen asiakkaan ymmärtämiseltä. Kiireinen journalisti saattaa tehdä perustavanlaatuisia virheitä laittaessaan uskonnon viaksi tai ansioksi ajankohtaisen asian, tapahtuman tai ilmiön. Jokin uskonto saa erityiskohtelun hyvässä tai pahassa. Omaa valtauskontoa saatetaan tarkastella vain tietynväristen silmälasien läpi. Silläkin on merkitystä, että BBC:n selvityksen mukaan yleisö on kaksi kertaa uskonnollisempaa kuin toimittajat.

 

Uskontolukutaidolla tarkoitetaan tietoja ja taitoja, jotka auttavat tunnistamaan uskon legitiiminä ja tärkeänä julkisen huomion alueena. Tietoinen uskontolukutaidon kehittäminen on mahdollisuus koota erilaisia vakaumuksia yhteisen otsikon alle. Tavoitteena on vähentää ennakkoluuloja, kunnioittaa ja rakentaa hyviä suhteita erilaisuudesta huolimatta.