Uskontojen kritiikkiä ei pidä jättää idioottien käsiin
KOLUMNI: Islamin pelko on kaventanut käsitystä siitä, mitä kaikkea keskustelu uskonnoista voisi todella olla, kirjoittaa Tiina Raevaara.
Kuulun niihin ihmisiin, jotka pitävät uskontokritiikkiä tärkeänä yhteiskunnallisen keskustelun alueena. Kaikkia ajatusrakennelmia, instituutiota ja auktoriteetteja, jotka pyrkivät sanelemaan, kuinka ihmisten pitäisi elää, pitää pystyä arvostelemaan.
Mahdollisuus kritisoida uskontoja on merkki sananvapauden tilasta. Hannu Salaman ja hänen kustantajansa jumalanpilkkatuomiot vuodelta 1966 ovat tahra Suomen sananvapauden historiassa.
Jumalanpilkka-lainsäädäntö on meillä edelleen voimissaan.
Suomessa voi syyllistyä uskonrauhan rikkomiseen, mikäli ”julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä”.
En halua puolustaa oikeutta töhriä moskeijaa sianverellä.
