Tyytyväisyys pitää panna verolle – Talouskasvu vaarantuu, jos ihmisille kelpaa entinen elintaso
PAKINA: Jukka Ukkola pohtii kansantalouden keskeistä ongelmaa.
Ylen teettämässä tutkimuksessa on todettu, että valtaosa suomalaisista – peräti 88 prosenttia – on tyytyväisiä aineelliseen elintasoonsa. Samansuuntaisia tuloksia on saatu ennenkin, eikä tilannetta näytä muuttavan sen paremmin talouslama kuin surkeat hallituksetkaan – eivät edes kateus, koulukiusaaminen, pakkoruotsi, verotus, maahanmuuttajat tai someraivo.
Jotain mätää tässä nyt on, ihan kuin Tanskan maassa aikoinaan. Ei suomalaisen perusluonteeseen yksinkertaisesti kuulu olla tyytyväinen. Ei mihinkään, ei edes elintasoon. Me olemme synnynnäisiä purnareita, emmekä olisi ilman sitä ominaisuutta edes selvinneet historian vitsauksista, kuten nälänhädistä, sodista, euroviisuista ja urheilutappioista.
Miltä olisi muka kuulostanut, jos Saarijärven Paavo olisi riemuinnut siitä, kuinka Suomen ihanissa metsissä riittää petäjäistä pitkäksi aikaa, vaikka sitä pannaan puolet leivän sekaan? Tai Seppo Räty kehuisi Saksanmaata, jossa kasvaa maailman parhaita keihäänheittäjiä? Tai jos Antti Rokka olisi jatkosodassa leperrellyt Lammiolle: ”Ai että, miekö pääsen lakasemmaa nurmikkoo ja laittelemmaa pyöreitä kivilöitä polun reunalle. Voi ku kiva! Kiitän, herra kapteeni!”
Suomalaiset on palautettava purnareiksi, jotta emme tukehdu vaahtokarkkiimme.
Ylenpalttisen tyytyväisyyden keskellä ei ole ihme, että asiantuntijat alkavat jo huolestua, pääseekö orastava talouskasvu Suomessa ollenkaan vauhtiin, kun kansalle kelpaa entinen elintaso. Sohvalla on niin mukava löhötä, että jäädään siihen. Mitäpä sitä hiki päässä hötkyilemään, kun muutenkin pärjätään.
