Ei vain uravinkkejä, kiitos!

Mediakolumni: Politiikan toimittajien luettelossa kukaan ei ilmoita kirjoittavansa päätyönään työmarkkina-asioista, kirjoittaa Anu Koivunen.

Profiilikuva
mediakolumni
Teksti
Anu Koivunen
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

”Ammattiliittojen poliittinen mielenosoitus uhkaa estää perusoikeuden: työnteon” (Kauppalehti). ”Poliittinen peli tuhoaa SAK:n” (Iltalehti). ”On aika pohtia, pitääkö poliittisia lakkoja rajoittaa” (Savon Sanomat).

Aktiivimallin synnyttämä poliittinen liikehdintä on tehnyt näkyväksi, miten hankala teema työmarkkinat on nykyjournalismille. Se uutisoi tulosurheilun tapaan neuvotteluvoitot ja -häviöt ja politiikan pelikehyksen keskiössä olevat johtajavaihdokset. Mielipiteitä ay-liikkeestä riittää. Sen sijaan medioita seuraamalla on mahdotonta ymmärtää, miten työmarkkinat toimivat tai miksi Tilastokeskuksen mukaan 74 prosenttia palkansaajista kuului ammattiliittoon vuonna 2016.

 

Journalismin huonejärjestyksessä työelämä onkin siirretty palvelujournalismin osastoon. Siellä työntekijät ovat työmarkkinoiden rakenteista irrallisia yksilöitä, joille tuotetaan vinkkilistoja cv:n rakentamiseen, uravaihdokseen ja työpaikkahaastatteluissa menestymiseen.