Työmarkkinoiden pitkät varjot
Kaikkien pakolaisten työllistyminen ei nykyisillä työehdoilla onnistu, kirjoittaa Juhana Vartiainen.
Sisäministeri Petteri Orpo totesi muutama viikko sitten, että turvapaikan saaneiden työllistäminen voi edellyttää nykyisten työelämän normien muuttamista ja tarvittaessa vaikka alempia palkkojakin. Toteamus otettiin vastaan turhankin tutuksi käyneellä ”ei käy” -kuorolaululla, mutta vaihtoehtoisia ehdotuksia ei ole kuulunut.
Kun maahan saapuu tuhansia pakolaisia, jotka eivät osaa maan kieltä ja joista monilla ei ole koulutusta, on todennäköistä, että kaikkien tulokkaiden työllistyminen nykyisillä työehdoilla ei onnistu. Vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen hurskaista toiveista huolimatta elämme markkinataloudessa, joka perustuu sopimusvapauteen. Työsuhteita syntyy vain jos ne ovat kannattavia molemmille osapuolille. Jos pakolaisen tai pitkäaikaistyöttömän tuottavuus ei riitä kattamaan työnantajalle syntyviä työvoimakustannuksia, työsuhdetta ei synny.
Monelle pakolaiselle vaihtoehdot ovat siis matalapalkkatyö tai työttömyys. Siksi pakolaisille olisi luotava sellaisia väyliä työelämään, joissa työehdot ovat sopusoinnussa liiketoiminnan vaatimusten kanssa. Niiden ei toivottavasti tarvitse johtaa pysyvään matalapalkkaisuuteen, koska työssä opitaan sekä taitoja että kieltä.
Siksi esimerkiksi oppisopimustoiminnassa voisi olla viisasta sallia ensi vaiheessa alhaisempi korvaus kuin nyt on mahdollista. Käsittääkseni opetusministeriössä valmistellaan myös jonkinlaista koulutustyösuhdetta, jossa voitaisiin tehdä työtä ja oppia ilman että edellytetään liian raskaita työnantajavelvoitteita. Ja koko nykyinen työmarkkinatuki olisi syytä ajan mittaan muuntaa jonkinlaiseksi pysyvämmäksi matalapalkkatueksi, kuten Osmo Soininvaaran kanssa kolme vuotta sitten esitimme.
