Työ on muuttunut, työn sääntely ei
Työn tulokset ovat tärkeämpiä kuin kellokorttiin juossut aika, kirjoittavat Timo Lindholm ja Jukka Ahtela.
Työelämä ei ole enää entisellään, ja suurimmat muutokset ovat vielä edessäpäin. Tietotekniikan kehitys, kilpailu, arvot ja asenteet pitävät siitä huolen. Muutos haastaa pohtimaan myös työn määreitä. Mitä tarkoittavat työaika, työn tekemisen paikka, työsopimus ja työn tekemisen eri muodot?
Siirtymää vanhasta työstä uuteen voi hahmottaa muutamilla sanapareilla. Työ uudistuu paikallaan pysyvästä liikkuvaksi, materiaalisesta immateriaaliseksi, kasvottomasta henkilöityneeksi, rutiinimaisesta joustavaksi ja toistavasta luovaksi. Se on myös projektimaisempaa, yrittäjämäisempää ja itsenäisempää.
Vaikka kaikki työt eivät muutu yhtä paljon, itsenäisyys ja asiantuntijuus lisääntyvät kautta linjan. Kehitys vie työelämää näin ollen monin tavoin parempaan suuntaan. Asiantuntijatyö on eri lailla kuormittavaa kuin fyysinen työ, jonka suojaksi työtä koskeva sääntely 1950-luvulla rakennettiin. Toimintavapauden ja suojelun tarpeen välille pitääkin virittää uusi tasapaino.
Jotta työn positiiviset muutokset koituisivat kaikkien eduksi, työaikoja koskevaa sääntelyä tulee arvioida uudelleen. Mikä osa siitä on vanhentunutta? Miten yksityiskohtaista sääntelyä ylipäänsä tarvitaan? Arviointitarve koskee paitsi lainsäädäntöä myös työehtosopimuksia.
