Sivukirjastomies
Kolumni: The New York Times löysi Helsingin keskustakirjaston. Ehkä sen löytävät myös taksikuskit, rakennusmiehet ja lapsiperheet, kirjoittaa Tuomas Kyrö.
Avattiinpa keskustakirjasto, ja Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri lausui: ”Yleisen kirjaston tarina on yhteisen Suomen tarina. (–) Kirjasto lahjana Suomen itsenäisyydelle symboloi suomalaista sivistysihannetta ja kuvastaa aivan erityistä suhdettamme kirjastolaitokseen.”
Elämäni ensimmäinen lähikirjasto sijaitsi kaupungin pohjoislaidalla vanhan koulun yhteydessä. Mustassa kyltissä luki keltaisella Kirjasto Bibliotek. Lainauslistan kärjessä Ujo piimä, Asterixit ja Suuri jääkiekkokirja. Hiljaa piti olla ja hiljaa oltiin.
Lehtisalissa nuokkui sivistyspuliukko Kansan Uutiset sylissään. Hänet herätettiin aukioloajan päättyessä tai virtsarakon pettäessä. Mies suositteli minulle luettavaksi Ruuttia ja Roottia.
Mietin, olivatko he jokin nuortenkirjakaksikko.
