Hitin kemiallinen kaava

Kolumni: Suomi rakastaa kännin kolhimia iskelmätähtiään, joissa yhdistyy rajallinen elämänhallinta, vahva tulkinta ja heikko sisus.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Tuomas Kyrö
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Olavi Virta teki kiljua kylpyammeeseen. Laila Kinnunen kiskoi kaksin käsin. Juice imi itsensä turvoksiin. Irwinin tappoi tippa. Kari Tapiolle maistui hiiva. Pate, Topi, Badding, Vesku ja kaikki muut.

Ja siksi me heitä rakastamme. Rajallinen elämänhallinta, vahva tulkinta, heikko sisus. Keski-ikäiset artistit hoipertelevat kuin vanhukset, mutta hoitavat keikat. Viskin, kossun ja lasinpesunesteen alta kaikuu nuoruuden väkevä ja herkkä ilmaisu. Känni kolhii, mutta vauriot hoidetaan peltikorjaamolla ja seuraavana vuonna vedetään taas, nimittäin konserttisalikiertue. Kuivina, kunnes taas retkahdetaan.

 

Suomalainen sankaritarina sisältää enemmän romahduksia kuin onnistumisia. Meihin pätee Homer Simpsonin ajatelma: ”Trying is the first step towards failure.”