Taylor Duomo
Katolinen katedraali oli Disney on Ice, suomalainen lähiökirkko Reiska pilkillä on Ice, kirjailija kirjoittaa.
En päässyt 1980-luvulla Iron Maidenin tai Metallican keikoille. En ole nähnyt Madonnaa enkä Bruce Springsteenia livenä. Siksi todistin Taylor Swiftin kolmetuntisen spektaakkelin stadionilla, jonka tunnen suurista urheilutapahtumista. Myönnän kyllä vilkuilleeni samanaikaisesti pelattua jalkapallon EM-finaalia puhelimelta.
Koin aikansa suurimman musiikki- ja viihdeilmiön sekä tähänastisen elämäni saastaisimmat stadionvessat. Omistan Eras Tour -hupparin ja välkkyvän rannekkeen.
Se siitä. Emme tarvitse enää yhtään keski-ikäisen miehen kolumnia, arviota tai analyysia Swiftin musiikista, vaikutuksesta ja olomuodosta. 65 000 fania osasi sanat ja eleet, he muodostivat hurmoksellisen tilaisuuden. Siellä hengitetään sisään pyhää henkeä eikä tivata muusikon osallistumista identiteetti-, kulttuuri- ja sisäpolitiikkaan.
Seuraavana päivänä kävin Milanon Tuomiokirkossa. Katto on 158 metrissä ja sisään mahtuu 40 000 ihmistä. Kirkkoa ryhdyttiin pystyttämään noin vuonna 1075.
Vajaassa tuhannessa vuodessa Euroopan kartta, talousjärjestelmät ja uskonnot on laitettu moneen kertaan uusiksi, mutta katedraali pysynyt.
Istuin keskipenkille.