Musta puku
Tulit elämääni 2011 Helsingin keskustan tavaratalosta. Kravatin ostin Riihimäen Prismasta. Tarvitsin sinut, koska sain kutsun paikkaan, jonne mennään sisään Mariankadun puolelta.
Linnassa jouduimme tv-haastatteluun rock-ikonin kanssa. Hänellä oli tismalleen sama kravatti. Lähdimme tupakkapaikan kautta pois. Siellä oli yksinäinen populistipuolueen kansanedustaja, joka myös viihtyi puvussaan huonosti. Hän ilahtui, kun kanssaihminen suostui keskusteluun.
Olimme kotona ennen puolta yötä. Työnsin sinut pussiin ja vaihdoin toppahousut.
Vuoden 2015 loppupuolella sinut piti kaivaa esiin. Isoäiti kuoli. Hänen kanssaan kävin samassa tavaratalossa ala-astevuosina hankkimassa suorat housut ja paremman paidan ennen kevätjuhlia. Mieluummin olisin pitänyt hupparia, jossa luki Smithy’s.
Siunaustilaisuus, muistelukset, syönti. Illalla työnsin kravatin povitaskuun ja oluttuopin huulilleni. Enää ei ollut ihmistä, joka leikkasi tuttujen kuolinilmoitukset lehdestä. Nyt minun pitäisi leikata elämäni kolmannen kerran kuolinilmoitus talteen.
